2014 ATS Records CD-0833
1.Kun minä kotoani lähdin (trad.)
2.Taivas on sininen ja valkoinen (trad.)
3.Saavuthan (Korhonen)
4.Mitt i mellan (Ferstl)
5.They say they don’t belong to us (Ferstl)
6.Ei mikään ole pysyvää (Korhonen)
7.Tall trees in Georgia (Buffy Sainte-Marie)
8.Pyyntö (Korhonen)
9.Siks oon mä suruinen (Toivo Kärki)
10.Feather (Korhonen, Otto Tikkanen)
Laura Korhonen (voc), Max Tschida (p, acc), Judith Ferstl (b), Andreas Seper (dr).
+ 10: Aron Saringer (g)
Turkulaislähtöinen Laura Korhonen on asunut Wienissä vuodesta 2009 lähtien. Opinnot Konservatorium Wien Privatuniversitätissä päättyivät viime vuonna.
Korhosen yhteistyö TREEOO-trion kanssa alkoi vuonna 2012, ja nyt sitten ihastellaan esikoislevyä.
Ryhmä on keksinyt hyvin luonnollisen tavan erottua Itävallan jazznäyttämöllä: se erityisalue on löytynyt Korhosen kotimaan perinteisestä kansanmusiikista ja vähäsen myös siitä uudemmasta kansanmusiikista eli tangosta. Ja suomen kielestä!
Korhosen ja TREEOOn debyytti avautuu kauniisti ja vakuuttavasti kahdella perinnekotimaisella, Kun minä kotoani lähdin (minulle se on aina ollut ”läksin”, mutta sama kappale) sekä Taivas on sininen ja valkoinen.
Korhonen vakuuttaa heti: ääni on vahva, kiinteä, terve. Hän osaa tehdä draamaa, muttei yritä liikaa. Ilmaiseminen on hienosti tasapainossa. Kansanlauluissa Korhonen ei lähde tekemään jazztulkintoja, vaan keskittyy pelkistettyyn tekstintulkintaan. Jazztekniikan ja improvisaatioiden aika on myöhemmin.
Ja taustalla on aivan ihastuttava pianotrio. Voiko pohjoismaisempaa pianojazzia ollakaan, ja nämä nuoret ovat itävavaltalaisia!
Kolmas kotimainen vieras on tango-osastoa, Toivo Kärjen upea sävellys Siks oon mä suruinen. Tässä lipsahtaa ainoan kerran yliyrittämisen puolelle. Lopun tempokikkailu ja humalahurvittelu toimii varmasti keikalla vapauttavasti, mutta näin levyllä seuraa vain lumouksen särkyminen.
Yhtyeen omat säveltäjät, Korhonen ja basisti Judith Ferstl tekevät kaikki mitat täyttävää materiaalia itsekin. Korhonen hyödyntää vaihtelevasti ja vahvasti Suomi-vaikutteitaan, Ferstlin kaksi sävellystä edustavat levyn modernimpaa laitaa. Näissä kappaleissa Korhonen esittäytyy tyylitajuisena laulelmallisen nykyjazzin tulkkina.
Karismaattisen Buffy Sainte-Marien Tall trees in Georgia on ainoa ei-suomalainen vieraskappale. Ei siinäkään ongelmaa, tyylikkäästi hoidettu nätti versio.
Suomi on levyn pääkieli, englanti kakkosena ja meneepä yksi kappale vielä ruotsiksikin. Kielen vaihtelu levyllä on usein häiritsevää, mutta Korhosen tapauksessa ratkaisun ymmärtää hyvin: Keski-Euroopassa yleisölle tarjotaan kielieksotiikkaa suomen- ja ruotsinkielisillä kappaleilla, englanti on taas varma valinta kun halutaan vähän kommunikoidakin. Sinänsä mielenkiintoista että saksa ei ole pientä nopeata häivähdystä lukuun ottamatta kielivalikoimassa mukana.
Kielistä riippumatta uskoisin että Korhosen kunnianhimoiselle, ja silti kauniin tunnelmalliselle laulelmajazzille löytyy kiitollista yleisöä. Tervetuloa Suomeenkin!
