Ylinen, Tapio: Left unsaid (The longstanding problems of happiness)

664
lukukertaa
Photo: Tapio Ylinen ; Graphic design: Aarni Ylinen.

2017 Eclipse MusicECD-201758

1.Bright young star
2.Brother come back
3.Life of a bird
4.The great gamble
5.Noble heart
6.Snake in the grass

All songs written and composed by Tapio Ylinen.
Arrangements by Tapio Ylinen, Tatu Rönkkö & Miikkael Anttila.

Tapio Ylinen (guitars, vocals), Miikkael Anttila (bass), Tatu Rönkkö (drums).

+ 4: Juhani Valkama (backing vocals)

Backing tracks recorded by Totte Rautiainen at 22-Pistepirkko’s Studio and Esa Liukkonen at Tampere Conservatory
Overdubs recorded by Johannes Leipälä at Green Lodge, Kulttuurikeskus Uulu
Mixed by Johannes Leipälä
Mastered by Samu Oittinen, Fantom Studio

Arvio: 4 tähteä

 

Sisältönsä puolesta tämä levy ei kuulu Suomijazz.comin palstoille. Yhteyksiä kuitenkin löytyy sen verran, että myös tämän verkkolehden lukijoiden luulisi kiinnostuvan, onhan Tapio Ylinen kaiken muun ohella yksi tämän hetken merkittävimmistä toimijoista suomalaisen jazzmusiikin alueella. Ylisen Eclipse Music julkaisee jatkuvasti hienoja ja tärkeitä jazzlevyjä ja Tampereen keskustorin tuntumassa tällä hetkellä majaa pitävä Eclipse Jazz Club on sekin lähtenyt tarjonnaltaan komeaan lentoon. Ylinen on myös radiotoimittajana pitänyt jazzin asiaa esillä. Sivuseikka jazzin kannalta, muttei muusikko-Ylisen: kitaristi on mukana myös Pink Floydille kunniaa tekevässä Pulse-yhtyeessä.

Jotkut ehtivät ja jaksavat. Olennainen osa Ylistä on laulaja-lauluntekijyys, josta saadaan nyt makua sähköisen pienyhtyeen formussa. Samat biisit toimisivat hyvin akustisesti mies ja kitara -pohjalta, mutta ehkä juuri näin syntyy sittenkin persoonallisempi ote.

Laulamisessa on folkahtava pohjavire, understatement on Ylisen leipälaji. Tekstit saavat toteavan tulkinnan, näin on nyt tämä homma. Melodiat ovat samassa hengessä vähänläntiä, tunnelma tärkempi kuin melodinen koukuttavuus. Kitaristina Ylinen on tarvittaessa ihan toista maata, kuten kaikki Pulsen kokeneet tietävät, eikä sillä saralla pelkää heittäytymistä.

Trion soitannosta joku on löytänyt Dire Straitsia, joku toinen progempaa henkeä. Herkän laulun ja välillä krouviksikin repeävän kitaravetoisen rockin yhdistelmä joka tapauksessa toimii. Albumin sanallistetun maailman henkilökohtaisuus on yhtä musiikillisen maailman kanssa. Juuri siksi Left unsaid kestää kuuntelua, ja paranee vain ajan kanssa.