Jyväskyläläinen kontrabasisti ja säveltäjä Tony Elgland menehtyi marraskuun lopussa 53-vuotiaana. Monipuolinen muusikko vaikutti useissa hyvin erilaisissa kokoonpanoissa, kuten tangokvintetti Otra Vez, lastenmusiikkiyhtye Loiskis sekä jazzyhtyeet Karikko, Wäinämoiset ja Äkräs. Tony esiintyi kotimaamme lisäksi keski-Euroopassa, Venäjällä, Yhdysvalloissa ja Argentiinassa. Tässä jutussa hänen veljensä Markus sekä kaksi hänen kollegaansa, niinikään jyväskyläläislähtöiset pianistit Kari Ikonen ja Samuli Mikkonen, muistelevat bassomestaria sanoin, kuvin ja musiikki-/videolinkein.
…..
”Mites vaikka Elglandin Tony?”, ehdotti basso-opettaja Pekka Törmänen Jyväskylän Musiikkikoulun käytävällä joskus noin vuonna 1991, kun kyselin vinkkejä kontrabasistiksi uuteen bändiini. Tuota nimeä en ollut koskaan kuullutkaan, mutta luotin Pekan suositukseen, ja siitä alkoi minun ja Tonyn yhteistyö ja ystävyys. Yhteistyö lukuisien bändien ja projektien parissa kesti pari vuosikymmentä, ystävyys vielä pitempään, loppuun asti.
Tony oli kitaristiveljensä Markuksen tavoin poikkeuksellisen lahjakas, monipuolinen ja avarakatseinen muusikko. Suuri taiteilija, korvakas improvisoija, joka eläytyi soittamiseen aina koko sielullaan ja kehollaan. Olipa tyylilaji mikä tahansa, tai ei mikään niistä, Tony heittäytyi syvälle musiikin syövereihin ja löysi aina oman paikkansa luontevasti ja varmasti.
Vuosituhannen taitteessa ei Suomessa ollut montaa improvisoivaa, jazzharmoniaa ja -rytmiikkaa tuntevaa basistia, joka olisi pystynyt täysipainoisesti ilmaisemaan itseään myös jousella. Tony oli poikkeus, teknisestikin kaikin puolin edistyksellinen. Siksi buukkasin hänet vuonna 2000 Karikko-yhtyeeseeni, jolle kirjoittamani sävellykset vaativat myös basistilta ekspressiivistä melodista otetta, sujuvaa jousisoittoa, laajaa rekisteriä, puhdasta intonaatiota ja huiluäänten käyttöä.
Sivistynyt, nokkela ja hauska Tony oli mainiota seuraa myös konserttilavojen ulkopuolella. Pitkätkin keikkamatkat sujuivat rattoisasti, milloin syvällisesti keskustellen, milloin kippurassa nauraen. Vaikka yhteistyömme hiipui jo yli kymmenen vuotta sitten, yhteyttä pidimme kuitenkin loppuun asti, ja valtava suru ja kaipaus täytti mielen kun kuulin hänen poismenostaan. Lepää rauhassa ystävä kallehin!
-Kari Ikonen
…..
On vaikea tottua ajatukseen, että rakas ystävä ja merkittävä, ainutlaatuinen taiteilija on poissa. Tony Elgland oli musiikilliselta ilmaisultaan uniikki, soundiltaan täysin tunnistettava muusikko ensimmäisestä äänestä lähtien. Oli konteksti mikä tahansa, Tonylta saattoi aina odottaa jotain luovaa, omaäänistä sanottavaa. Oma ystävyyteni ja musiikillinen kumppanuuteni Tonyn kanssa alkoi vuoden 1991 tienoilla, ja alusta asti kaikista hänen tekemisistään paistoi läpi voimakas ilmaisun tarve, sisäinen palo, joka aina sai tavalla tai toisella tuoreen kuuloisen ilmiasun.
Jo tuolloin huomattava, ja tinkimättömällä työllä vuosien myötä poikkeuksellisen kovaksi kehittynyt tekniikka palveli Tonyn soitossa aina taidetta – raakaa ja puhdasta, intuitiivista musiikillista ilmaisua. 1990-luvulla kävimme yhdessä Tonyn ja Markuksen kanssa läpi paitsi parikymppisten muusikonalkujen elämän värikkäitä vaiheita, myös valtavan määrän musiikillisia ja ulkomusiikillisia vaikutteita, jotka sulautuivat erilaisten Wäinämoiset -projektien kautta osaksi itse kunkin ilmaisua. Yhteinen elämän- ja kulttuurinnälkä yhdistettynä taiteelliseen kunnianhimoon vei meitä milloin mihinkin suuntaan – yhtenä päivänä Tuomiojärvelle äänittämään lokkien kirkunaa, kohta Heikinkadulle tekemään transkriptioita Kevätuhrin harmonioista, sitten Prahan tai Rooman kaduille imemään vaikutteita. Musiikillinen ystäväpiiri oli laaja, ja Wäinämoiset saattoi tuohon aikaan esiintyä paitsi jazzkvartettina Osmo Blomqvistin kanssa, myös toisinaan jousiorkesterina tai kokeellisena elektronisen musiikin yhtyeenä, muun muassa.
Huomattava lukeneisuus ja väkevä elämäntunne yhdistyvät harvoin samassa henkilössä, ja luulen, että tämä yhdistelmä myötävaikutti siihen energiaan, joka Tonyssa veti ihmisiä puoleensa. Tonyn taidekäsitys oli aidosti ja teeskentelemättä eklektinen. Samaan settiistaan mahtuivat luontevasti Miles Davis, Peter Gabriel ja Charles Ives, eikä kasarirockista Hessen Arosuteen edenneessä keskustelussa ollut epäjatkuvuuskohtia.
Silti Tonyn bassosta tiesi aina kuulevansa jotain erehtymättömän tonymaista: keskittynyttä, inspiroitunutta ja persoonallista basismia, esikuvien ja kliseiden yläpuolella. Tony Elglandin energia ja persoona eivät unohdu ikinä meiltä, jotka hänet saivat tuntea. Musiikillisesti hänen parhaat hetkensä ovat timantinkirkkaita, ja niitä on onneksi tallessa paljon äänitteinä. Vuonna 2000 julkaistu Wäinämoiset -niminen levy sisältää niitä paljon. Me jäljelle jääneet kaverit lupaamme kaivella kovalevyjä ja arkistoja, ja vähintäänkin ladata nettiin sellaista hienoa Tonyn musiikkia, mitä sieltä ei vielä löydy.
–Samuli Mikkonen
…..
Veljeni aloitti basson soiton varmaankin puolivahingossa. Oltiin vasta 9-12 vuotiaita mutta musakipinä oli jo puraissut ja siksi rokkibändi perustettu. Tony lauloi kyllä jo bändin ekalla keikalla laulusolistina koulun vappuriehassa. Puukässän ope poistui paikalta ja tuli hetken päästä kuulosuojaimet päässä takaisin:) Kyllä sillä jazzari fudas ja lahje lepatti…tykkäsi.
Silloinen basistimme ei kuitenkaan hommaa jatkanut joten jonkunhan se basso piti hoitaa. Tony ei kauaa miettinyt vaan tuumasi että samallahan se menee kun laulaa. Ja tosiaan menikin! Taisi kuulla jonkinmoista kutsumusta.
Vaan eipä tiennyt Tony varmaan itsekään silloin millaisen elinikäisen ja rakkaan työn bassonsoitto ja musiikki hänen elämässään tulisivat muodostamaan.
Teknisesti ja rytmisesti taitava ja tarkka niin sähköbasson kuin kontrabassonkin soitossa. Strogalla soittaessaan ihailtavan puhdasta, herkkää ja voimakasta. Aina se myhäili että hartsin pitää pölähtää. Erityisen taitavaa oli vahva ja hallittu jousen hallinta joka oli eittämättä yksi Tonyn vahvuuksia. Seikka joka on melko harvinaista vielä nykyäänkin jazz basisteille.
Tony oli myös valtavan monipuolinen ja eri genrejä aidosti hallitseva ammattimies. Konsertti Otra Vez -tangokvintetin kanssa, sitten Loiskis lastenmusaa ja sieltä Abba-coverbändin keikalle, sitten sinfoniaorkesterin konserttiin tuurauskeikalle, sitten kontrabassolla Bachin soolosellosarja tilattuna yksityistilaisuuteen ja sieltä Ikosen Karikko-bändin rundille ties minne. Tony oli todellakin monipuolinen, arvostettu ja kiireinen muusikko parhaina vuosinaan.
Tony oli kova harjoittelemaan nuorempana ja sen tulokset kyllä kuulee hänen soitossaan. Vaikka Tonylle soittamisessa tunteen taso ja ilmaisu olivat aina kaiken A ja O oli hän niiden mahdollistamiseksi jo hyvissä ajoin rakentanut vahvan pohjan myös teknisesti. Kun oltiin kämppiksiä opiskeluaikoina Tonylta katkesi nivelsiteet nilkasta. Ei tykännyt kainalosauvoilla mennä talvilumille hiihtämään vaan harjoitteli pari viikkoa 10 tuntia päivässä putkeen. Alkoi velipoikakin jo väsähtää, vaan Tony ei.
Minulla oli suuri ilo ja kunnia soittaa veljeni kanssa lukemattomissa kokoonpanoissa ja lukemattomilla keikoilla elämäni aikana ihan alusta alkaen. Nyt arvostan ja ikävöin niitä musiikin kanssa elettyjä hetkiä yhä enemmän ja ymmärrän kuinka ainutlaatuinen soittaja ja muusikko hän oli. Olin ylpeä veli!
Veljeni oli niin muusikkona kuin ihmisenäkin ennakkoluuloton ja taitava heittäytyjä ja improvisaattori. Hyvä keskustelukumppani. Musisoidessaan ja improvisoidessaan joko yksin tai muiden kanssa parhaimmillaan hän oli aina tarkka ja vastuullinen soittokaveri. Oli aina hyvä korva jolle kertoa ja oli basisti sävelineen, joka vastasi.
Ihmisenä Tony oli minulle tietysti ennen kaikkea ja kaikki kaikessa rakas veli. Se ihminen ja persoona jonka kanssa kasvoin ja alusta saakka hahmotin tämän maailman yhdessä. Jotain tavattoman yhteen puristettua ja tiivistettyä oli ajatuksen juoksumme parhaimmillaan, soitettiin tai ei… oltiin sielullisesti lähellä kuin nyt veljesten arvaakin olevan. Osattiin ennakoida toisemme ja vilkaisukin riitti ja niin tiesi jo missä mennään. Olin Tonyn kanssa ja seurassa ihan loppuun saakka saattamassa hänet suureen tuntemattomaan tuonpuoleisen.
Kiitos kaikesta rakas Tony veljeni. Jään kaipaamaan.
–Markus Mikael Elgland
…..
Kuuntele Tonyn upea kontrabassosoolokappale Sherlock!!!
Kuuntele mainio kontrabasso-intro Kari Ikosen ”Karikko”-albumin kappaleessa Erakko (2001)
Katso video – Karikko-yhtye Tampere Jazz Happeningissa v. 2008
Katso video – Martin Alvarado & Quinteto Otra Vez (2012)
Lisää linkkejä lisäillään pikkuhiljaa hänen omille sivuilleen: https://tonyman.webnode.fi/mp3/
