Helsingin kerman viilein menomesta, Ravintola Teatteri, ei ehkä ole loogisimpien mieleen juolahtavien jazz-keikkapaikkojen joukossa. Kuluvana kesänä DJ A. Myllykosken ideoima ja isännöimä Teatteri Jazz Lounge -konserttisarja kuitenkin esittelee laadukkaan joukon uuden grooven keskeisiä yhtyeitä sekä nousevia kykyjä tyyliin Dalindèo, Korpi Ensemble, Tuomo Prättälä ja Echosystem. Joka keskiviikko pidettävä klubi on yleisölle ilmainen. 12.7. lavalle asteli Fly kera kuusihenkisen live-kokoonpanonsa. Tai no, eihän Teatterissa lavaa ole – parempi sana voisi olla ”esiintymistila”.
Fly aloitti keikkansa yhdentoista maissa. Tuolloin paikalla oli jo väkeä varsin mukavasti – osa tietoisesti diggailemassa, osa ehkä yllättymässä. Jotenkin yhtyeen soitosta olin erottavinani aluksi tietynlaista varovaisuutta. Teatteri ei liene tilana bändille helppo. Yhtä kaikki, debyytin vahvat kappaleet Fairytale, Satellite, Grey Sky, sekä You’ll Be Loving Me lämmittivät helteessä jo muutenkin lämmenneet kuulijat ja tunnelma kohosi asteittain. Uutta tuotantoa kuultiin myös ja odotukset kakkosalbumia silmällä pitäen ovatkin korkealla.
Tanssilattialle asti yleisö ei hurmaantunut, mutta siihen lienee ollut syynä enemmänkin lounge-henkinen ilmapiiri kuin grooven puute bändin osalta. Mikäs siinä, chillaileva yleisö kyllä osasi arvostaa illan bändiä ja soolot saivat pääsääntöisesti aplodinsa yhtä lailla itse kappaleiden kanssa. Ylimääräisenä kuultu Up ’N Breathing nousee omissa muistikuvissani illan vahvimmaksi esitykseksi ja saipa kipale houkuteltua osakseen muutaman innokkaan tanssijankin.
Fly:n soundi yleisesti ottaen oli kirkas ja selkeä. Ehkäpä Teatteri akustiikaltaan kuitenkin soveltuu live-esiintymisiin epäilijöidensä väitteitä paremmin. Yhtenäisen tiukasta äänimaailmasta on hankala nostaa esiin yksittäisiä soittajia ja hyvä niin, kokonaisuus siis toimii. Yhtyeen voimahahmot Jose Mäenpää ja Antti Hynninen ansaitsevat toki erityismaininnan näkemyksensä toteuttamisesta.
Hieman on pakko todeta Jazz Lounge -konseptin intensiteetin kärsivän yleisön moninaisuudesta ja käytössä olevan tilan haasteellisuudesta. Esiintyvä yhtye saattaa ajoittain joutua eräänlaiseen house band -tilanteeseen, jossa päähuomio voi helposti kääntyä musiikista seurusteluun. No, viihtymäänhän keikoillekin tullaan. Tiukkapipoisuus sikseen, pääasia että musiikki on hyvää.