2025 Flame Jazz Records
1.The inevitable
2.Second to none
3. Slow flow
4. Bystander
5. The base is hectic
6. Mellowcoly
7. Pictorial
8.No way out of the loop
Sävellykset: Jori Huhtala.
Jori Huhtala – kontrabasso Max Zenger – alttosaksofoni Jussi Kannaste – tenorisaksofoni Jaska Lukkarinen – rummut.
Tuottaja: Jori Huhtala
Äänitys: Hannu Perälä
Miksaus: Jori Huhtala & Speedy Saarinen
Masterointi: Markus Ketola
Tekisi mieli siteerata pitkästikin levyn julkaisutiedotteen tekstiä, niin kiintoisasti siinä on valotettu musiikin taustoja. Jori Huhtala on fundeerannut monenlaisia asioita ennen sävellysprosessia ja studioon menoa. Ihan vain esimerkiksi: instrumenttien työnjakoa on rukattu uuteen kulmaan, niin että on aikoja jolloin kvartetin saksofonit, Max Zengerin altto ja Jussi Kannasteen tenori, toimivatkin yhteisvoimin ”vain” säestäjinä.
Osa noista hetkistä vaatii kuulijalta uudenlaista asennoitumista, kun tuntuu, että fonien sävelmateriaali on turhankin vähänläntää. Joka tapauksessa korvat on syytä kalibroida niin, että kuuntelee kokonaisuutta ilman ennakkoasenteita esimerkiksi siitä, minkä soittimien kuulusi olla johtoasemassa.
Huhtalan musiikissa kaikilla soittajilla on tarkoin ajateltu tehtävänsä, ja ennen kaikkea: pelkistäminen ja pienet liikkeet ovat hyvin harkittuja ratkaisuja.
Silloin kun kahden fonin ”kuoro” liikkuu vain lyhyin askelin, huomio kiinnittyy basson ja rumpujen työhön, Huhtalan ja Lukkarisen hyvin herkkävireiseen ja aistikkaaseen muodontamiseen.
Samat adjektiivit, herkkävireisyys ja aistikkuus, sopivat hyvin kuvaamaan saksofonistien irtautumista kimppakuvioinnista, liudentumista improvisaation alueelle.
Kannasteen ja Zengerin saksofonien saaminen samaan yhtyeeseen on itse asiassa ollut Huhtalan lähtökohtana tässä projektissa, enkä ihmettele tämmöistä ollenkaan, niin hienovaraista ja herkkyydellä herkuttelevaa on niin fonistien yhteis- kuin soolosoittokin.
Basis on pienten eleiden musiikkia, kokonaisuudet rakentuvat maltillisesti ja hötkyilemättä pelkistetyistä motiiveista ponnistaen. Kuulijalta vaaditaan kuitenkin vain hiven kärsivällisyyttä, ja sittenpä minimalismi alkaa purra. Ja aina tulee niitä vapautumisen hetkiä, kun vuorollaan kukin näistä aatelisista soittajista ihanasti improvisoi.
Huhtalan foniduominimalismia superherkulliseen grooveen yhdistävä konsepti on ovela, erikoinen ja erityinen, kamarijazzia parhaimmillaan.
