Elektro GT + Paleface: Ruma

385
lukukertaa
Cover graphic designer: Aarni Ylinen.

2021 Eclipse Music ECD-2021136

1.Pudotusajot ’86
2.Matkalla sisimpään
3.Hiljainen metsä
4.Kuhankeittäjille
5.Pomminpurkaja
6.Leviathan
7.Olkaa te

All music composed by Mikko Hassinen, lyrics by Paleface.

Mikko Hassinen (drums, percussion and electronics), Paleface (rap), Verneri Pohjola (trumpet), Aki Rissanen (piano), Jere Haakana (guitar), Heikki Laine (bass)

+ 4: Varre Vartiainen (guitar)

Recorded, produced and mixed by Mikko Hassinen
YLE production recorded at Finvox Studios by Hannu Perälä, produced by Speedy Saarinen and Mikko Hassinen

Arvio: 5 tähteä

Ilman Palefacen panosta rapin / puhutun sanan ja jazzin yhteys olisi heikolla tolalla. Ricky-Tick Big Band ja Julkinen sana oli taannoin iso juttu, tuoreemmin Paleface vieraili vaikuttavasti Gunu Karjalaisen levyllä ja nyt paukahtaa lisää. Mikko Hassisen Elektro GT on modernin rytmimusiikin laboratoriona loistava yhteistyökumppani Palefacelle, tätä hommaa olisi varaa kehittää ihan loputtomiin.

Hassisen sävellyksistä viisi on rakennettu Palefacen varaan. Kahdesta instrumentaalista Pudotusajot ’86 kiihtyy tietokonepelifiiliksistä ravakkaan funkiin, Kuhankeittäjälle-kappaleen keskeiset elementit ovat Haakanan kitaralle rakennettu mikesternmäisesti koukutteleva teema (ja kappaleen jälkipuoliskon mahtisoolo) sekä Rissasen impressionistiselle pianolle luovutettu välike.

Matkalla sisimpään on kiehtovasti kieputtelevaa orientalismia, jonka kruunaa Pohjolan vuotava trumpetti. Hiljainen metsä tikuttaa sitkeästi katatonisen rytmin varassa, mutta avartuu samalla akustisen pianon täysiveriseen jazzimproon.

Pomminpurkajassa Paleface ja Hassisen omaperäinen fuusiomusiikki löytävät yhdessä upean grooven. Leviathan on ovela yhdistelmä: Paleface hoitaa osuutensa ensin alusta loppuun ilman säestystä, sitten instrumentaalimusiikki ylevöityy kuin Nino Rotalla konsanaan. Vastaavasti seuraava kappale, päätössellainen, menee ensin pitkään elektorisesti pulputtavana instrumentaalina ennen kuin Paleface liittyy mukaan.

Käytössä on siis siis monenlaisia tapoja yhdistää Palefacen vaikuttava sanailu ja musiikki, määrälliset suhteet ja roolien ajoitukset vaihtelevat. Yhteistyölle ei ole olemassa kaavaa, ja se on tavattoman virkistävää se.

Mikko Hassisen Elektro GT on tehnyt alusta lähtien huikeaa jälkeä, miehistö on elänyt, ja tyyli sitä myöten. Punainen lanka on kuitenkin pysynyt Hassisen näpeissä, ja myös Ruma on nimensä vastaisesti komea työ.

Jazz-korvalle jokunen osa levyn perkussioratkaisuista maistuu turhan jankkaavilta, komppi staattiselta, rytmit eivät elä. Kannattaa siis lähestyä musiikkia myös toisaalta, ja avoimin korvin. Staattisuudesta löytyy teho, ja tiukan rytmin päällä kyllä tapahtuu vähintäänkin riittävästi.

Elektro GT:ssä soittavat tätä nykyä Verneri Pohjola, Aki Rissanen, Jere Haakana ja Heikki Laine. Tällä kertaa nämä hienot muusikot eivät liitele vapaina oman mielensä mukaan, vaan palvelevat yhden auteurin näkemystä, ainakin niin minusta tuntuu näiden hyvin huolella rakennettujen musiikillisten kerrostumien äärellä.

Elektro on aina läsnä, sekä syvyydessä että pintasilauksina, on kyllin efektiä ja väritystä. Olennaisinta kuitenkin: Hassisen sävellykset ovat oivallisia, teemoissa on tehoa, kokonaisuudessa vaihtelevuutta. Runsaudessaan Ruma ei tyhjene muutamalla kuuntelulla, ja aikaa myöten sen näkemyksen vahvuus saa aina vain kirkkaamman loiston.