Carlberg, Frank & Blake, Ran: Gray moon

283
lukukertaa
Cover art by Hery Paz ; Photography by Gaia Petrelli Wilmer ; Design by Andrew Schiller.

2020 Red Piano Records RPR 14599-4440

1.Vradiazi (Mikis Theidorakis)
2.Bebopper (George Gordon)
3.El cant dels cells (traditional Catalan)
4.The the A train (Billy Strayhdorn)
5.Pinky (Alfred Newman)
6.Dr Mabuse (Konrad Eifers)
7.Round midnight (Thelonious Monk)
8.Gunther’s magic row (Ran Blake)
9.Stratusphunk (George Russell)
10.Wish I could talk to you baby (Leon Sylvers)
11.Vanguard (Ran Blake)
12.Memphis (Ran Blake)
13.No more (Toots Camerata)
14.Tea for two (Vincent Youmans, Irving Caesar)
15.Short life of Barbara Monk (Ran Blake)
16.Mood indigo (Duke Ellington)

Ran Blake (piano), Frank Carlberg (piano).

Recorded 7/2016 in Jordan Hall
Engineered by Jeremy Sarna
Mixed and mastered by Michael Perez-Cisneros
Produced by Frank Carlberg and Ran Blake

Arvio: 4 tähteä

 

Suomalaislähtöinen pianisti-säveltäjä Frank Carlberg on ollut jo pitkään Brooklynin poikia. Sieltä käsin hän pyörittää myös Red Piano Records -levymerkkiä, joka julkaisi vuoden 2020 aikana kaksi sellaista albumia, joilla Carlbergin oma piano on isossa roolissa. Yhteislevytys Gabriel Bolanosin kanssa on huima nykytaidemusiikin puolelle kallistuva seikkailu, käsillä oleva duolevytys veteraanipianisti Ran Blaken (s. 1935) kanssa taas kantaa tyylitellen pitkän matkan jazzin historiaa Ellingtonin ja Monkin esikuvien viitoittamalla tiellä.

Blake on aiemminkin tehnyt duoalbumin toisen pianistin kanssa (Jaki Byard vuonna 1981), Carlberg puolestaan yhteislevyn pianistikollega Leo Genovesen kanssa (2015), tosin tuolla pitkäsoitolla oli mukana myös urkuhommia.

Blaken ja Carlbergin sekä kahden Steinway-flyygelin kohtaaminen tapahtui kuumana heinäkuun iltapäivänä vuonna 2016 Bostonissa, New England Conservatoryn upeassa Jordan Hallissa. Blake oli tuolloin täyttänyt jo 81 vuotta, ja sen voi hyvin kuvitella kuuluvan musiikissa: sen kiireettömyydessä, kypsyydessä, rauhassa.

Pianistikaksikko kykenee luomaan hyvin yhtenäisen kokonaisuuden hyvin sekalaisesta materiaalista. Jazz-standardit ja suuren amerikkalaisen laulukirjan edustajat saavat rinnalleen elokuvasävelmiä, soul-klassikon ja Euroopan puolelta Mikis Theodorakiksen sävellyksen sekä katalonialaisen perinnesävelmän. Kaikki ei ole kuitenkaan lainaa, Blaken sävellyksistä Memphis liittyy Martin Luther Kingin murhaan, ja kaksi muuta ovat suorastaan omaeläkerrallisia. Gunther’s magic row rakentuu Gunther Schullerin suosiman 12-sävelrivin pohjalle. Schuller oli Blaken läheinen työtoveri, ja kaverukset aloittivat New England Conservatoryssa third stream -musiikille omistetun osaston (Blake itse opetti konservatoriossa yli 40 vuoden ajan, Carlberg on nykyistä opettajakuntaa). Short life of Barbara Monk ”kertoo” Blaken omista kokemuksista Monkin perheen parissa, Theloniouksen ja Nellien tyttären Barbaran lapsuudesta ja menehtymisestä musertavaan sairauteen vain 28-vuotiaana.

On levyllä neljäskin Blaken sävellys, Vanguard, ja se saakin erityiskohtelun, sillä sävellyksen tulkitsee Carlberg yksinään. Sehän taas on hienoin tapa osoittaa kunnioitusta vanhemmalle muusikkotoverille. Vanguard on yksi levyn pysäyttävistä hetkistä, viisiminuuttinen rauhan tyyssija ja elvyttävä keidas. Vastaavan vaikutuksen tekee 40-luvun   puolivälin laulu No more, jonka Billie Holiday tuolloin levytti melko lailla tuoreeltaan. Siinäpä teille syvää tunnetta kerrakseen!

Gray moon on merkittävä duolevytys. Se kantaa Blaken kautta suoraa linjaa Monkin ja jopa Ellingtonin aikakauteen, ja samalla kahden muusikon yhteistyö on hieno osoitus yhä jatkuvasta jazzin ylisukupolvisuuden perinteestä. Musiikissa kuuluu myös Blaken ja Carlbergin avoimuus taidemusiikin suuntaan, eli NECin third stream -ajattelu tulee eläväksi myös tällä levyllä.