2020 Karkia Mistika Records KARMI-099
1.Lampen (Kalima, Rönkkö)
2.Grün und grau (Kalima)
3.Dosen (Kalima, Rönkkö)
4.Kerzen (Kalima, Rönkkö)
5,Stempel (Kalima, Rönkkö)
Kalle Kalima (guitar), Tatu Rönkkö (percussions and sampler).
Recorded in Zentrifuge, Berlin by Tito Knapp
Mixed by Abdissa Assefa and Tatu Rönkkö in Ambience Studio, Helsinki
Mastered by Abdissa Assefa
Miten ihmeessä voi kaksi muusikkoa saada aikaan isosti soivan, kaiken tilan täyttävän bändin? Tekniikan avustusta siinä toki tarvitaan, mutta näin vaikuttavaan lopputulokseen vaaditaan ennen kaikkea johdonmukaista taiteellista näkemystä. Sitä näillä kahdella muusikolla todistetusti on aina ollut, ja kummallakin mielikuvituksellinen lento jatkuu huikeissa korkeuksissa.
Ja olipas hyvä että löysivät nyt toisensa. Kun katsoo esimerkiksi Berliiniin parikymmentä vuotta sitten asettuneen Kalle Kaliman levytettyä katalogia, mieleen tulee vain positiivisia muistumia hyvin vahvoista kuunteluelämyksistä. Niitä on pal-jon, ja leimallista Kalimalle on, että yhteistyökumppanit ovat vaihdelleet taajaan. Monet yhtyeet ovat toki jääneet elämään taustalle tai pohjalle, aktivoituakseen silloin tällöin, mutta samalla Kalima etsii aina uusia yhteyksiä, uusia innoittajia.
Jälleen on löytynyt aivan mahtava yhteistyökumppani, sillä Tatu Rönkön kanssa tehty albumi asettuu tuohon kivenkovaan levyjatkumoon rinta rottingilla. Tämä on komeaa kuultavaa, vaikka hetkittäin ehkä vähän pelottavaakin.
Yhtyeen nimibiisin rumpukomppi seilaa säännöllisen, tukevan rytmin ja vapaampien poikkeamien välillä. Kitaran matalista kielistä löytyy hypnoottinen riffiperusta, jonka päälle Kalima rakentelee monenmoista sointieksperimenttiä kuitenkin niin, että henki on psykedeelisen bluesin henki. Välillä feidataan, mutta pulssi tuntuu ranteessa vielä, ja kyetään kuin kyetäänkin palaamaan loppuhäröilyä varten.
Grün und grau käy kasvamaan kitaran huiluäänien jalostuksen pohjalta. Kalima käy kaikuisaan maalailuun, aluksi kaunosieluisesti, mutta sitten maailmaan ilmaantuu säröä, yhä enemmän säröä, ja voimaa. Meno käy raa’aksi ja rankaksi, ja tämä on biisin ydintä. Lopussa löytyy kuitenkin vielä lempeämpi syke Rönkön kevyen rullailun ja heleänhehkuvan kitaran myötä.
Dosen-kappaleen radiofonisessa alkusoitossa oudot äänet lähestyvät kuulijaa vähän joka puolelta, eikä aina ole ollenkaan selvää onko lähteenä Kaliman efektoitu kitara vai Rönkön samplerivarastot. Jatkossa sähäkkä, katkeileva ja hakkaava rytmiikka pitää kuulijan varpaillaan. Röpötyksen vastapainoksi ilmaantuu pitkiä, rauhoittavia kitaranvonkauksia, mutta rauhoittumisen sijasta Rönkkö vastaa tähän energisoivalla rumpurähinällä.
Kerzen syntyy jälleen kitaran huiluäänisen ja rauhallisen alkumaalailun maisemasta, mutta pian bassokielten riffirytmi valtaa alan, ja Rönkkö rapistelee rinnalla rennosti. Neljän minuutin jälkeen alkaa todella tapahtua, kitarat nousevat päällekkäin ties kuinka moneen kerrokseen, energiaa kasvattaen, äänimaailma on julmankaunis. Olkoon voima kanssanne, Lampen, tekee mieli kannustaa, ja onhan se.
Stempelin maailma on melskeinen, kaikuisa, sekasortoa enteilevä. Rönkön painokkaat iskut kohoavat hälyn keskeltä, sampleri korvaa basistin, kitarat kirskuvat päällekkäin. Kaikki on kasassa, mutta dystooppisesti groovaten, valmiina milloin tahansa räjähtämään tuhannen pirstaleiksi.
Ensimmäinen Lampen-albumi on upeasti väritetty, fantastinen matka, joka vaatii keskittyneen kuuntelun, sillä nyt ei ole vara päästää yhtään ääntä ohitse. Täydellisen originaalissa avantgroovessa on huima jännite.
