Ikonen, Kari: Impressions, improvisations and compositions

254
lukukertaa
Cover design by Nina Sangenstedt.

2020 Ozella Music OZ097CD

1.Imprologue
2.Maqtu’ah on maqam Rast
3.Pinocchio
4.Rausch
5.Taqsim on maqam Saba
6.Blue
7.Violet
8.Koto
9.Oppressive
10.Three-chord blues
11.Trance oriental
12.The evergreen earth

All music by Kari Ikonen, except 3 composed by Wayne Shorter and arranged by Kari Ikonen.

Kari Ikonen (piano, with and without Maqiano and other preparations).

Recorded 8/2019 in Helsinki, at the home of the artist, by the artist
Mixed 9/2019 by Johannes Lundberg at Studio Epidemin in Gothenburg
Mastered by Hans-Jörg Maucksch at Pauler Acoustics, Germany
Produced by Kari Ikonen

Arvio: 5 tähteä

 

Suomen johtaviin jazzsäveltäjiin kuuluva Kari Ikonen iskee jälleen, nyt elämänsä ensimmäisen soolopianolevyn merkeissä. Tämän levyn teossa ei ole otettu minkäänlaista koronariskiä, mutta taiteellisia riskejä Ikonen ei ole koskaan pelännyt. Vain se joka uskaltaa, voi voittaa, ja tälläkin kertaa Ikonen on onnistunut upeasti. On teknisiä kokeiluja, on eksotiikkaa, on pontevaa genrekahleiden vastaista taistelua, ja silti kokonaistaideteos on hyvin vaikuttavasti ehjä yhden muusikkopersoonan kuva tässä hetkessä.

Albumin musiikin Ikonen on taltioinut kotonaan, omassa rauhassa. Tarvitsi vain lainata vähän äänityshärpäkkeitä ja antaa soida. Ikonen toteaa kansiteksteissä, että kaikeksi onneksi aikaa oli käytettävissä rajallisesti, muutoin hiominen ja “mahdottoman täydellisyyden” tavoittelu olisi voinut jatkua loputtomiin.

Levyllä on kaksitoista lyhyttä tai enintään keskimittaista musiikillista tarinaa. Ikosen kotiflyygeli on usein saanut Maqianosta. Se taas on Ikosen kehittelemä mikrovirityslaite (patentti on haussa!), jonka avulla pianolla pystyy soittamaan arabialaisia asteikkoja, maqameja. Muutakin preparointia levyllä harrastetaan, joten usein lyhyesti soivien, dempattujen pianonkielien sointi saattaa lähentyä esimerkiksi vaikkapa cimbalomia, oudia tai kotoa, kuten yhden kappaleen nimikin todentaa.

Maqianon kannalta ydinkappaleita ovat maqam-asteikkoihin pohjautuvat Maq’tuah ja Taqsim. Edellinen ihastuttaa reippaan tanssillisena koukerointina, jälkimmäinen tenhoaa hitaana aavikkobluesina.

Albumin nimi viittaa Ikosen suosikkikuvataiteilijaan, Vasili Kandinskiin, joka jakoi taiteellisen työnsä improvisaatioihin, vaikutelmiin ja kompositioihin. Lainataan Ikosen Kandinski-selitystä: “Improvisaatiot syntyivät spontaanisti, suoraan taiteilijan sielunmaailmaa peilaten, sisäisen tunteen ilmaisuna. Impressiot olivat myös improvisaatioita, mutta saivat alkuimpulssinsa jostain ulkopuolisesta, esim. musiikista tai luonnosta. Kompositiot taas lähtivät myös taitelilijan sisimmästä, mutta tietoisesti suunnitellen ja lopputulosta hioen.”

Ikonen näkee oman muusikkoutensa hyvin samankaltaisesti. Kaikki mainitut lähestymistavat ovat olennaisia säveltäjä-pianistille. Kuin sielunkumppanuuden vahvistukseksi Ikonen avaa Blue-kappaleessa musiikillisia vaikutelmiaan Kandinskin samannimisestä teoksesta, levyn kanteenkin päätyneestä maalauksesta.

Kandinskin ohella kunniaa saa saksofonisti ja säveltäjä Wayne Shorter, jolta lainattu Pinocchio soi upean energisenä ja täyteläisenä myös näin soolopianoversiona. Ja nimiluetteloon voi varovasti ehdotella jatkoakin: saattaapa joku kuulla Erik Satien haamun hönkäilevän siellä täällä, esimerkiksi päätöskappaleen askeettisuuden ja sinnikkään koristelunhalun yhdistelmässä.

Kaikkiaan Ikosen albumilla tavoittama yhdistelmä on ainutlaatuinen. Klassinen, jazz, arabialaiset vaikutteet ja orientalismi yleisemminkin soivat musiikissa, jossa sävellyksellinen ajattelu, vaikutelmien spontaani lehahtelu ja uuden luominen tässä ja nyt yhdistyvät ikimuistettavasti.