Puolitaival, Pope: Northern resonance

339
lukukertaa
Cover photo by Aku-Petteri Korhonen ; Cover design by Kasperi Salovaara.

2019 Flame Jazz Records
Pope Puolitaival Nordic4: Northern resonance

1.Small town church
2.Oulu trilogy part I – North rising
3.Oulu trilogy part II – Northern resonance
4.Oulu trilogy part III – Serenity
5.Reflections
6.Wonderland symphony
7.Sonny from Kaustinen
8.From Finland with love

All music by Pope Puolitaival.

Pope Puolitaival (saxophone, electric sax, flutes), Jussi Fredriksson (piano, synthesizers), Jori Huhtala (bass), Jonatan Sarikoski (drums).

+ 2, 5: Jukka Eskola (trumpet)

Produced by Pope Puolitaival
Recorded 11/2018 at Finnvox Studios, Helsinki
Recording engineer Matti Littunen
Originally produced of YLE by Speedy Saarinen
Mixed by Abdissa Assefa
Mastered by Jaakko Viitalähde

Arvio: 4 tähteä

 

Pope Puolitaival Nordic4 -yhtyeen Northern resonance julkaistiin jo viime syksynä, mutta nyt levyn piti olla uudestaan ajankohtainen laajan kevätkiertueen 2020 myötä. Korona kuitenkin puuttui peliin… Levy kuitenkin on ja pysyy, joten palataan vielä siihen.

Puolitaipaleen puhaltimien lisäksi yhtyettä rakentavat Jussi Fredrikssonin piano ja syntikat, Jori Huhtalan kontrabasso ja Jonatan Sarikosken rummut. Trumpetisti Jukka Eskola vierailee kahdella kappaleella.

Northern resonance lähtee liikkeelle pikkukaupungin kirkosta, Oulu (josta Puolitaival on kotoisin) saa oman trilogiansa, Kaustisellakin käydään ja lopulta maailmalle lähetetään terveiset kollektiivisesti koko Suomesta. Jokainen sävellys pohjaa saksofonistin omakohtaisiin kokemuksiin, ja levytiedotteen mukaan Puolitaival myös uskoo vahvasti esittäjän ja säveltäjän elämäntarinan kuuluvan musiikissa.

Olemme ja soitamme sitä mitä olemme eläneet, on siis lähtökohtana.

Puolitaipaleen kohdalla ainakin musiikillinen elämä on ollut hyvin monimuotoista, jazzin puolella se on mennyt lukuisien pikkuyhtyeiden ja big bandien riveissä, pop-, rock- ja viihdekuvioissa Pope on ollut viime vuosien ehdottomasti kysytyimpiä saksofonisteja, ja muun ohella myös näitä teeveestä tuttuja muusikoita.

Monipuolisuus ja sopeutuminen eri genreihin ovat tässä olleet tärkeitä, mutta aivan yhtä paljon kysyntää luo Puolitaipaleen iskukyky, taito luoda jännitteitä ja energioita sooloissaan. Jazzissa on yleensä aikaa, muualla ei välttämättä niinkään, on osattava tiivistää ja hyökätä.

Tämä kaikki soi tietenkin silloinkin, kun Puolitaival tekee ihan omaa musiikkiaan, oman kvartettinsa keulilla. Eletty ja soitettu elämä tunkee läpi, mutta jazz luo nyt vahvan perustan, antaa näkökulmat. Puolitaival ohjaa myös synteettisiä soundeja (kansiteksteissä nimellä “electric sax”), mutta kun saksofonistin suurimmat vaikuttajat ovat Charlie Parker, John Coltrane ja Pharoah Sanders, on myös perinteisemmällä ilmaisulla vankka sijansa levyllä.

Wonderland symphony on ilmeeltään levyn “synteettisin”, e-saksofonin ja Fredrikssonin syntikan yhteiselon ansiosta, vaikka myös akustinen piano on kudottuna sen sisälle ja Huhtalan kontrabassosoolo hehkuu lämpöisenä loppupuolella. Ihanteiden suuntaan taas viittaa esimerkiksi nimikappaleen vankka foni-improvisointi.

Pianoton trioveto Sonny from Kaustinen on riemukas karibialaispohjalaisella svengillä juhliva välipala. Ja siinä missä levy alkaa pikkukaupungin kirkosta, samaan paikkaan sopisi myös päätös, hymniltä maistuvan melodian, levollisten saksofonilinjojen ja tunnelmallisen, harkitsevan pianon ansiosta. Ja Huhtalan bassosoolo, se herkistää tässäkin teoksessa.

Mutta palataan vielä Ouluun. Vuonna 1972 syntynyt Puolitaival on asunut jo reilusti yli puolet elämästään pääkaupunkiseudulla, mutta Oulu-trilogian painokkuudesta kuulee lähtökaupungin merkityksen.

Pian ykkösosan johdannon jälkeen Puolitaipaleen saksofoni pääsee lentämään, ja sitä seuraavat yhtä lailla irtonaisina Jukka Eskolan trumpettisoolo ja Sarikosken rumpubreikki, jonka melskeessä ensemble saa voimansa lopulta yhdistettyä. Trilogian kakkososa on samalla koko levyn nimikappale. Alussa huilu ja syntikka ovat kimpassa pianotrion edessä, sen jälkeen tenorisaksofoni lähtee hetken hiljaisuudesta, houkuttelee pianotrion mukaansa, käyttää jännitteen vähittäiseen nostoon minuuttikaupalla aikaa, mutta lopulta maalin tuntumassa Puolitaipaleella on jo täysi hönkä päällä. Pienoinen paluu menneisyyteenkin saadaan, kun loppu feidataan (!) kesken kiivaimman menon. Kolmososa Serenity ei nimestään huolimatta ole tyyni balladi, vaan Sarikosken johdolla saadaan groovenroisketta loppua kohden ihan makeasti, ja synteettinen saksofoniteema paketoi lopulta koko pohjoisen kaupungin tiiviiseen nippuun.

Puolitaipaleen Nordic4 on hieno pieni yhtye, joka on löytänyt ihan oman tapansa yhdistää bop-pohjaista jazzperinnettä nykyajan melskeeseen ja keinosoundeihin. Hyvin toimii!