2019 Eclipse Music 201987
1.Etude
2.Easy M
3.2/3
4.Sál
5.Unknown
6.Backpackers
7.Western sky
8.Tortoise’s wife
9.Grímsey
Music by Matti Saarinen, except 7 by Joonas Leppänen.
Matti Saarinen (guitar), Eero Tikkanen (bass), Joonas Leppänen (drums).
Recorded 5/2017 at Finnvox Studios
Recording engineer: Hannu Perälä
Originally produced for YLE by Speedy Saarinen
Additional mixing and mastering: Sampo Härkönen
Kitaristi Matti Saarinen asui pitkään Islannissa, ja julkaisi siellä myös ensimmäisen levynsä. Suomeen paluun jälkeen on toisen albumin aika. Sen musiikki taltioitiin YLEä varten jo pari vuotta sitten, ja nyt kokonaisuus realisoituu albumiksi.
Saarisen ydinilmaisuksi on muotoutunut kitaratrio, jossa luotettuina kumppaneina ovat mukana basisti Eero Tikkanen ja rumpali Joonas Leppänen. Levyn kaikki sävellykset ovat Saarisen kynästä, lukuun ottamatta Leppäsen kappaletta Western sky.
Saarisen tyyli on modernisti monimusiikillista, minkäänlaisia ongelmia ei tuota hyppelehtiminen rytmiikoissa jazzin ja rockin välisten rajojen yli, ja avauskappaleessa on kaikuja myös klassislähtöisestä etydiperinteestä.
Samalla yhtyeen musiikki vaatii rytmiryhmältä joustoa ja luontevuutta, oli ympäristönä sitten rubatomaalailu tai railakasti potkiva biitti. Muutamat herkulliset rytmikokeilut nostavat Tikkasen ja Leppäsen työn kunnolla valokeilaan.
Saarisen omimmaksi ympäristöksi paljastuu lyyrinen, hienovarainen värien käyttö. Musiikissa voi kuulla Islannin karun luonnon vaikutusta tai henkeä, eikä tämä tummasävyisyys meille suomalaisillekaan vierasta ole.
Mietteliäänä etenevän etydialoituksen jälkeen Easy M pistää rytminlaskijat koetukselle. Myös muutaman perussävelen toiston varassa hengittävän 2/3-kappaleen fokus on rytmisissä kokeiluissa, välissä Sál svengaa rennon imuisasti, ja sitten Eero Tikkasen lempeä basso johdattelee Unknown-biisin syviin tunnelmiin. Kappale onkin erinomainen esimerkki yksinkertaisuuden voimasta: vaikka sovitus on riisuttu äärimmilleen, se on samalla täydellinen ja täysi.
Vauhtibiisi Backpackersin rytmimaailma ja kompin soundipolitiikka jättävät minut kylmäksi. Kun biitti ja rumpujen läiskesoundit jatkuvat myös Western sky -biisillä, on pakko päätellä että vastakkainasettelu lyyrisen jazzkitaran kanssa on harkittu rikos ja siten koko jutun juju.
Tortoise’s wifella on suvantonsa, mutta olennaisemmin se on levyn säpäkimpiin kuuluvaa ravistelua. Nimikappaleen haluaisin kuvitella kuvaavan Grímseyn saarta, n. 40 kilometriä Islannin pääsaarelta pohjoiseen. Meri on nyt harvinaisen rauhallinen, aaltojen hiljainen keinunta pitää biisin otteessaan ja tunnelmassaan.
Siinä myös Saarisen trio onnistuu levyn mittaan: ote pitää niin että kokeilut ja poukkoilut asettuvat lopulta yhtenäiseltä maistuvan kokonaisteoksen osiksi.
