Juhani Aaltonen, Esa Helasvuo, Teppo Hauta-aho, Edward Vesala 1973 / Edward Vesala Ensemble 1974

2044
lukukertaa
Graphic design and cover art by Jussi Karjalainen.

2018 Juhani Aaltonen, Esa Helasvuo, Teppo Hauta-aho, Edward Vesala 1973 / Edward Vesala Ensemble 1974
Jazz Liisa : live in studio ; 17/18 SRE100

Juhani Aaltonen, Esa Helasvuo, Teppo Hauta-aho, Edward Vesala 1973

Arvio: 4 tähteä

 

1.Spoken introduction/Hymni isännöitsijälleni (Helasvuo)
2.Osa (Vesala)
3.Bhanki (Vesala)

Juhani Aaltonen (tenor saxophone (2, 3)), Esa Helasvuo (piano (1)), Teppo Hauta-aho (double bass), Edward Vesala (drums).

Live broadcast on channel 2, 23.2.1973
Produced by YLE, hosted by Matti Poijärvi
Produced for Svart Records by Juha Nikulainen
Mastered by Pauli Saastamoinen

Edward Vesala Ensemble 1974

Arvio: 4,5 tähteä

 

4.Spoken introduction by Matti Poijärvi
5.Areous vlor ta (Vesala)
6.The wind (Vesala)
7.Interview with Edward Vesala
8.Nan madol (Vesala)

Simo Salminen (trumpet), Mircea Stan (trombone) Juhani Aaltonen (saxophones, flute (6)), Paroni Paakkunainen (saxophones, flute (6)), Pentti Lahti (saxophones, flute (6)), Teppo Hauta-aho (double bass), Make Lievonen (electric bass), Edward Vesala (drums and percussion)

+ Antero Honkanen (electronics (8))

Live broadcast on channel 2, 30.1.1974
Produced by YLE, hosted by Matti Poijärvi
Produced for Svart Records by Juha Nikulainen
Mastered by Pauli Saastamoinen

Ei ollenkaan paha sattumus, että Svart Recordsin huima kulttuuriteko eli Yleisradion Liisankadun 70-luvun äänitysten julkaisusarja päättyy jazzin osalta Edward Vesalan merkeissä. Vesala on säveltäjänä pääosassa tällä viimeisellä kahden yhtyeen CD:llä (joka vinyyliformaatissa on jaettu tietysti erillisille levyille). Aaltonen-Helasvuo-Hauta-aho-Vesalan radiokonsertissa ensimmäisen kappaleen on säveltänyt pianisti Esa Helasvuo, muut sävellykset, kuten myös kaikki Edward Vesala Ensemblen esittämät kappaleet ovat Eetun tuotantoa.

AHHV ei ole tässä aidosti kvartetti, vaan konsertissa esiintyi kaksi trioa, ensin Helasvuon pianon, sitten Juhani Aaltosen tenorisaksofonin johtamana.

Liisankadun konsertin aikaan Vesala oli vielä nuori ja nouseva. Ensimmäinen oman levynsä Nana hän oli ehtinyt julkaista yhdessä Juhani Aaltosen ja Arild Andersenin kanssa, ja oli ehtinyt myös käydä studiossa Jan Garbarekin Triptykon-levyn sessioissa. Perusakseli AHHV-konsertissa oli Vesalan ja Aaltosen välinen, he harjoittelivatkin tuohon aikaan paljon kahdestaan, kertoo Harri Uusitorppa levyvihkosen valaisevassa selvityksessä. Basisti vaihteli tilanteen mukaan, mutta useimmiten se oli joko radiokonsertissa soittava Teppo Hauta-aho tai Pekka Sarmanto.

Näin jälkikäteen katsottuna saksofonivetoisessa triossa kohtaavat kolme suomalaisen free jazzin suurta nimeä. Tätä kirjoittaessa Aaltonen ja Hauta-aho jatkavat edelleen tinkimättömästi valitsemallaan linjalla improvisaatioon uskoen, kumpainenkin huiman elämäntyön tehneenä. Vuonna 1999 kuollut Vesala tunnetaan rumpalina vapautuneesta pulssistaan, mutta varsinaisesti oman instituutionsa hän loi säveltäjänä ja orkesterinjohtajana.

AHHV-osuuden aluksi Helasvuo lähettää vuokraisännälleen railakkaat terveiset, Osa-biisin rauhallisessa virrassa Aaltonen, Vesala ja Hauta-aho ottavat vuorollaan oman tilansa kehittelyilleen, ja Bhankissa Aaltonen sitten purkautuu kuin minivulkaano. Erityisen huomionarvoista on Hauta-ahon solistinen panos kumpaisessakin trioversiossa.

Edward Vesala Ensemblen radiokonsertti liittyy elimellisesti Vesalan ensimmäiseen kansainväliseen albumijulkaisuun, Nan madol -levyyn, joka päätyi lopulta aloittamaan Vesalan pitkän ECM-kauden. Radiokeikan ja levytyksen miehistön välillä on eroavaisuuksia, levyllä soittavat mm. viulisti Juhani Poutanen ja amerikkalainen puhaltaja Charlie Mariano. Kun myös Lievosen sähköbasso ja Paakkunaisen Liisankadulla käyttämä syntikka jäivät levyltä pois, oli radiossa huomattavasti enemmän sähköä ilmassa kuin albumilla.

Hurjan intensiivisen keikan ensemble vetää. Kuulokuvan perusteella tätä pitää määrätietoisen orkesterinjohtajan ja osaavan sovittajan musiikkina. Tässä valossa levyvihkosesta löytyy mielenkiintoisia totuuksia kun Paakkunainen ja Aaltonen muistelevat sessiota ja Vesalan tuonaikaista työtapaa. Itseoppinut Vesala ei pystynyt kirjoittamaan sovituksia yhtyeelle, vaan joku oli kirjoittanut teemat ylös Vesalan hyräilyistä ja muut ohjeet tulivatkin sitten suullisesti. Yhtä aikaa vapautuneen verevältä ja tuimasti organisoidulta maistuvan session arvoa tämä taustatieto vain nostaa.