2017 Svart Records SRE124CD
CD 1
The original album
1.Thai (Ahvenlahti, Pohjola)
2.Ripple marks (Ahvenlahti, Pohjola)
3.Berenice’s hair (Ahvenlahti, Pohjola)
4.Gado-gado (Nono Söderberg, Ahvenlahti, Pohjola)
5.Annapurna (Ahvenlahti, Pohjola)
CD 2
The Group with Sibelius Academy Symphony Orchestra, conducted by Esko Linnavalli
1.Try to remember (Pohjola)
2.Armoton idylli (Pohjola)
3.Berenice’s hair (Ahvenlahti, Pohjola)
4.A latin snack (Ahvenlahti)
5.Interlude (Ahvenlahti)
6.Annapurna (Ahvenlahti, Pohjola)
7.Pieces of the picture (Ahvenlahti, Pohjola)
Outtakes from the album sessions:
8.Love is back (Wlodek Gulkowski)
9.Nite sprite (Chick Corea)
Seppo Tyni (guitars), Olli Ahvenlahti (keyboards), Pekka Pohjola (bass), Vesa Aaltonen (drums).
Reissue produced by Svart Records
Mastered by Pauli Saastamoinen, Finnvoc, 2016
Layout by Ville Angervuori
Originally issued on Finnlevy’s Dig It label as DIGLP 1 (1978)
All music arranged by The Group
Produced by The Group and Tom Vuori
Recorded by Tom Vuori at Finnlevy’s Takomo Studios, Helsinki, Finland, 1978
Cover photographs by Ilmari Kostiainen
Cover design by Raz
Band photographs by Timo Kelaranta/Saftra
Original sleeve notes by Erkki Pälli
CD2 The Group with Sibelius Academy Symphony Orchestra, conducted by Esko Linnavalli
Produced by Erkki ”Unde” Lehtola / YLE
Recorded by Harry Hasselberg & Heikki Hölttä, Kulttuuritalo Studio, Helsinki, 1979
All orchestral arrangements by Pekka Pohjola, Olli Ahvenlahti & Esko Linnavalli
Svart Recordsin korvaamattoman upea kulttuuriristiretki jatkuu. Klassisen suomiprogen historiallinen merkitys käy vuosien vieriessä yhä selvemmäksi, ja The Group -yhtye oli siinä yksi komea, joskin lyhytaikainen luku. Svart kunnioittaa ryhmää julkaisemalla alkuperäisen The Group -nimisen albumin, ja kylkiäisenä tallenteen The Groupin ja Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin yhteistyöstä. Bonuksena kakkoslevyllä on vielä kaksi alkuperäisen albumin sessioissa tallennettua, mutta lopulta levyltä pudonnutta biisiä.
The Group oli superyhtye. Wigwam ja sooloura olivat jo nostaneet Pekka Pohjolan kansainväliseen maineeseen, Vesa Aaltosen legendaarisuuden suurin tae oli Tasavallan Presidentti. Lahjakas porilaiskitaristi Seppo Tyni oli vain pari vuotta Pohjolaa nuorempi, mutta nousu maineeseen alkoi vähän kypsemmällä iällä. Multilahjakas kosketinsoittaja Olli Ahvenlahti teki pätevästi kaikkea mitä halusi, vaikka sitten fuusiota.
Ryhmällä oli superiuden lisäksi sävellysvoimaa, kaikki varsinaisen albumin biisit on merkitty Pohjolan ja Ahvenlahden yhteistyöksi Nono Söderbergin Gado-gadon vahvaa osavastuuta lukuun ottamatta. Pohjola-leima iskee kuitenkin tälläkin kertaa selvästi läpi. Ripple marks esimerkiksi on tunnusomaisesta Pohjolaa, sitä on teeman kehittely ja sähkökitaran sävelletty lead-rooli. Bassosoolokin kymmenminuuttiseen teokseen on mahdutettu. Muutkaan biisit eivät herättäisi minkäänlaista ihmetystä Pohjolan soololevyillä.
Ensi vuonna The Group -levyn julkaisusta tulee kuluneeksi 40 vuotta. Ikäiseltään levy ei kuulosta. Tuoreuden vaikutelma johtunee paljolti siitä, että tällaista progea ja fuusiota harrastetaan nykyään taas suhteellisen runsaasti.
Parasta on alkuperäinen, kuten niin usein, siis nytkin juuri se, minkä arvon taiteilijat ovat jälkipolville halunneet ikuistaa. Esko Linnavallin johtaman sinfoniaorkesterin kanssa tehty tallenne on kuitenkin omalla tavallaan kiinnostava. Materiaali on The Group -albumia sekalaisempi, ja sinfoniaorkesterin lisäarvo on ajoittain kyseenalainen. Yhtyeen ainoalta levytykseltä mukana ovat vain Berenice’s hair ja Annapurna, ja lisäksi kuullaan pari Ahvenlahden uutta teosta, Pohjola-klassikko Armoton idylli ja Visitation-levylle päätynyt Try to remember. Ahvenlahden lattarivälipala ja hempeä välisoitto ovat aika kaukana The Groupin perusmaisemista. Pieces of the picture päästää viimein sinfoniaorkesterin omilleen Ahvenlahti-Pohjola-potpurrin merkeissä.
Albumi-sessioista rannalle jääneet biisit ovat Wlodek Gulgowskin Love is back ja Chick Corean Nite sprite. Ne ovat tulkintoina taattua The Groupia, mutta pudotuksen syy selvisi jo: joutivat mennä kun eivät ole omia sävellyksiä. Love is backin herkkua on Pohjolan alati voimistuva riffittelevä ote sähköpianosoolon taustalla. Nite sprite puolustaa paikkaansa rosoisella energisyydellään, ja on sen soittamisella varmasti myös haluttu näyttää että osataan sitä pohjoisessakin.
Tiivistettynä: perusalbumi on yksi merkittävä luku suomalaisen progen kunniakasta historiaa, sinfoniaprojekti kiinnostava kuriositeetti, bonuskappaleet mainio ”unohtunut” lisä ajankuvaan.
