2016 Eclipse Music
1.The day grew small (Simanainen)
2.Aparani par (Armenian trad.)
3.Weep you no more sad fountains (John Dowland)
4.Fado de Moscou (Perkola)
5.Has the fly been killed yet? (Ikonen)
6.Luna 17 B (Ikonen)
7.The self banished (John Blow)
8.Agda Airi (Simanainen)
Mia Simanainen (voice), Henrik Sandås (bandoneon), Kari Ikonen (Moog synthesizer), Mikko Perkola (viola da gamba).
Produced by Mia Simanainen
Recorded 3 & 5/2015 by Ilari Suonpää at Kanneltalo, Helsinki, Finland
Mixed and mastered 5/2016 by Ilari Suonpää at Global Music Centre, Helsinki, Finland
Ajaton-kvartetin ominaislaatu syntyy tästä oudosta ja ihastuttavasta yhdistelmästä: Mia Simanaisen laulu, Mikko Perkolan viola da gamba, Henrik Sandåsin bandoneon ja Kari Ikosen moog-syntetisaattori.
Simanaisen laulaminen on hyvin selkeää ja levollista, soundiltaan kuulasta ja jotenkin pohjoisen kirkasta. Perkolan gamba soi pehmeänä ja yläsäveliltään rikkaana. Ei mikään ihme, että 1700-luvun jälkeen suosionsa menettänyt soitin on tehnyt pienoista comebackia. Sandåsin bandoneon on vähänläntä soitin, mutta tunnevoimaltaan se on valtaisa, sentimenton symboli suorastaan.
Kolmestaan Simanainen, Perkola ja Sandås solahtaisivat ongelmitta romanttishenkiseen kaunosieluiseen tunnelmointiin, mutta Ajattomassa on haluttu sen lisäksi paljon enemmän. Portin ”toiselle puolelle” tarjoaa Ikosen moog, jonka mouruavilla avaruussoundeilla ei ole paljonkaan kosketuspintaa muun kolmikon kanssa. Tästä vastakkainasettelusta syntyy myös Ajattoman erityisyys ja voima. Sen jokainen soite panee höristämään korviaan. Syntyy kysymys: miten näin voi tehdä? Ja sen jälkeen (toivottavasti) kysymys: miksei muka näin voisi tehdä?
Ajattoman materiaali tulee menneestä, nykyisestä ja tulevasta. Englantilaisten John Blown ja John Dowlandin kaihoisat sävelmät 1500-1600-luvuilta saavat seurakseen kiikkerän armenialaisen kansansävelmän, ja omia painavia sävellyksiään levylle ovat tuoneet Simanainen, Ikonen ja Perkola.
Monet jaksot Ajattoman keskittyneessä rönsyilyssä sopisivat surumusiikiksi. Akustiset soittimet ja laulu henkivät rauhaa, ja moogin taas voisi kokea symboloivan lopulliseen menetykseen liittyvää epävarmuutta ja mystiikkaa.
Yhteen tulkintaan ei ole kuitenkaan syytä jumittua. Ajattoman kyydissä sentimento voi arvaamatta vaihtua sekopäisyydeksi, matkalla kohti nirvanaa on syytä olla varuillaan.
Elixir on julkaistu vinyylinä sekä puulevynä (oikeasti, sitä ei siis voi soittaa yhtään millään). Kummankin mukana tulee myös latauskoodi digitaalisuudesta riippuvaisille.
