2011 Eclipse Music ECD-201111
1.Fanfaari eläimille – Fanfare for the animals (Kuusisto)
2.Kasinorppa – Casino-seal (Lyytinen)
3.Lehmilammen valssi – Waltz of the cowpond (Lyytinen)
4.Kierähtelevä gaselli – The spinning gazelle (Turunen)
5.Laiskiainen stadissa – A sloth in the city (Egecioglu)
6.Dromedaarin posetiivihurjastelut – Dromadary’s hurdy-gurdy cruising (Kuusisto)
7.Mäyränkummun tragedia – The tragedy of Badger Hill (Kuusisto)
8.Pingviinien marssi – March of the penguins (Kuusisto)
9.Majavan soidintanssi – Beaver’s mating dance (Lyytinen)
10.Oravan elämää – Squirrel’s life (Lyytinen)
Joonas Kuusisto (acoustic bass guitar, backing vocals), Pauli Lyytinen (tenor, soprano and bass saxophone, backing vocals), Anni Elif egecioglu (vocals, cello), Tuomas A. Turunen (piano, backing vocals). Additional instruments by Kauhukakara: harmonium, prepared piano, balafon, kemence, mey, glockenspiel, percussives, analog synthesizers).
Recorded and mixed 2 & 4/2011 by Kimmo Antikainen at Kallio-Kuninkala
Mastered 8/2011 by Petter Eriksson at Studio Epidemin, Sweden
Produced and arranged by Kauhukakara
Co-produced by Kimmo Antikainen
Saksofonisti Pauli Lyytisen iloisen eklektisistä pikkuyhtyeistä tunnetuimmaksi on yltänyt Elifantree, jossa luovia rikoskumppaneita ovat Anni Elif Egecioglu ja Tatu Rönkkö. Kannattaa tutustua myös muihin Lyytisen ryhmiin: Defektiin, Laseriin ja Skalle & Sharoniin. Ja nyt sitten on käsillä joku tämmöinen ihmeellinen Kauhukakara.
Nimensä mukainen yhtye, on tämä kovin vallaton! Tuosta vaan laskettelevat kaikenlaista karnevalistista luikuria eläimistä metsässä, meressä, järvessä ja stadissa. Ihan ei kehtaa sanoa että Saint-Saënsin hengessä…
Musiikillinen monimuotoisuus on sekin jotenkin itsestäänselvää, nyt ollaan villejä, vapaita ja hupihauskojakin. Etenkin Anni Elif Egecioglu saa toteuttaa itseään laulajana hyvinkin estottomasti oopperalavalle asti. Ja tietysti myös koukeroinen jazzunisonoilu instrumentalistien kanssa köy hyvin Egecioglun pirtaan.
Kvartetilla on ne omat yllä mainitut pääsoittimensa, mutta soundille olennaisen tärkeitä ovat myös ne monet instumentit, jotka levynkansissa merkitään kollektiivisesti yhtyeen nimiin. Sekin on osoitus hyvästä ryhmähengestä, ja sellaisesta fiiliksestä että ”kiireesti touhuttiin tätä luomishommaa, ja mitä väliä sillä kuka mitäkin sattui soittamaan”.
Soitinyhdistelmät ovat lievästi sanottuna ennakkoluulottomia, etniset soittimet ja analogisyntikat viimeistään viimeistelevät soundin viehättävän persoonallisuuden.
Lastenlevy tämä ei ole, mutta jotakin olennaisesti lapsenomaista avoimuutta ja luovuutta Kauhukakaran muusikot ovat onnistuneet säilyttämään nykyjazzin ja klassisen välimaastossa seikkaillessaan. Eläimet kiittävät!
