2010 Texicalli Records TEXCD 110
Photos by Kimmo Tähtinen.
1.On the air
2.Neban kurveilla
3.Pickpocket
4.Moustache
5.Lesbian hangover
6.Counter parts
7.Dona
8.Terracotta soldiers
9.The river of hope
10.Lesbian hangover alt
All music composed by Aleksi Ahoniemi.
Aleksi Ahoniemi (ts), Janne Toivonen (tp), Varre Vartiainen (g), Ville Herrala (b), Jaska Lukkarinen (dr).
+ 6: Joonas Haavisto (Rhodes)
+ 2, 4, 5, 10: Abdissa Assefa (perc)
Recorded 8/2009 at Finnvox Studios by Mikko Oinonen
Mixed 1/2010 at Finnvox Studios
Mastered by Pauli Saastamoinen
Alkajaisiksi Korman kovatasoinen viisikko vetää kuumaa hard bopille velkoja makselevaa musiikkia. Kvintetti on myös kokoonpanoltaan se perinteisin, lukuun ottamatta pianon tilalle vaihtunutta sähkökitaraa. Varre Vartiainen onkin tässä avauskappaleessa uransa perinteisimmässä jazzkäsityksessä kiinni.
Korma on kuitenkin Aleksi Ahoniemen bändi, kaikki sävellykset ovat hänen kynästään. Hard bopin ohella souljazz, funk ja latin jazz saavat omat hetkensä valokeilassa. Korman konsepti on svengikeskeinen, musan pitää yleensä kulkea rivakasti ja jouheasti. Avainasemassa tässä on erinomainen komppikaksikko, ja etenkin Jaska Lukkarisen rytmiraidoissa riittää yksityiskohtia ihasteltaviksi.
Mm. The Five Corners Quintet, Teppo Mäkysen ja Timo Lassyn omat yhtyeet ovat Suomessa lähivuosina tehneet Korman sukulaisjazzia.
60-luvun jazz noin ylipäätään on se Korman lähin hengenmaisema, jazz oli jo räjähtänyt valtaisan rikkaaksi spektriksi, ja sähkö oli nousemassa aivan uuteen asemaan jazzbändien välineistössä. Korma on välikauden bändi. Se kantaa mukanaan perinteisen akustisen jazzkvintetin, Art Blakeyn ja kumppaneiden perintöä, mutta sähkökitara ja kontrasta sähköiseen valtaosan levyn mittaa vaihtunut basso ovat asettuneet sekaan tuomaan uutta, tiukempaa ryhtiä (bassoriffit ovat monessa kappaleessa kvintetin kivijalkana) ja Joonas Haaviston sähköpianokin vierailee yhdessä kappaleessa.
Bop-pohjalta lähdetään, mutta Korman omimmaksi alueeksi paljastuu vähitellen soul jazz ja loiva funkjazz. Ahoniemen teemoissa on iisiä tarttuvuutta, ja sovituksiin on jätetty ihanteellisesti soolotilaa puhaltajille ja Vartiaiselle.
Varsin mainio kokonaisuus, letkeä ja mutkaton levy. Kyllä rytmijalka napsaa!
