2004 Alba Records ABCD 192
Photos: Juhani Rauhala ; Design: Pekka Kuokka.
1.Application (Rauhala)
2.Song for Charlie (Rauhala)
3.Sataa = Rain (Järvinen)
4.Old man speaks (Rauhala)
5.Grand Street (Sonny Rollins)
6.Cup of coffee (Orpana)
7.Kaukokiito = Kauko’s Express (Järvinen)
8.Öitä = G’night (Järvinen)
9.Soy califa (Dexter Gordon)
10.Fake spring (Rauhala)
11.Kehtolaulu = Lullaby (Rauhala)
Masa Orpana (ts), Ville Rauhala (b), Saku Järvinen (p), Juppo Paavola (dr).
Studio: Studio JJ, Tampere, 11/2003
Tuottaja = Producer: Olmarin Unioni
Executive producer: Timo Ruottinen
Äänittäjä = Engineer: Juuso Nordlund
Miksaus = Mixing: Juuso Nordlund
Masterointi = Mastering: Minerva Pappi, Finnvox
Tamperelainen Alba-levy-yhtiö on profiloitunut laadukkaan kotimaisen klassisen musiikin tuotantoon. Yhtiön katalogiin mahtuu kuitenkin mielenkiintoisia hyppyjä raja-aitojen yli, esimerkiksi sellaisia kuin Eero Hämeenniemen länsimaista ja intialaista taidemusiikkia jazziin yhdistävä Nada-yhtye tai suomalaista näkökulmaa klezmeriin tuova Doina Klezmer.
Jazziin Alban tarjonta laajenee nyt Olmarin Unionin voimin. Hienoa että laajenee, vaikka Olmarin Unioni ei olekaan niin omaperäinen juttu kuin edellä mainitut ryhmät.
Itse asiassa tässä yhtyeessä on kyse jazzin perusasioista, paluusta noin 50-lukulaiseen estetiikkaan. Vaikea sanoa onko esimerkiksi U-Street All Starsin hard bop vaikuttanut Unionin soittajien suuntautumiseen. Pari riffibiisiä viittaa ainakin samoihin perusvaikutteisiin, jos ei enempään. Siinä missä U-Street on päivittänyt hard bopin tähän päivään, Olmarin Unionissa on muutamaa astetta enemmän kyse paluusta eiliseen, back to basics.
Näköisjazzia, sanoisi ilkeilijä. Pätevää perusjazzia ilman kommervenkkejä voisi neutraalimmin todeta. Ja sitten ovat vielä ne, joiden mielestä tämä on ainoaa oikeata jazzia. Olmarin Unionilla tulee siis takuuvarmasti olemaan monenlaista, monella tavalla suhtautuvaa yleisöä tulevilla, toivottavasti runsaslukuisilla keikoillaan!
Sonny Rollins ja Dexter Gordon ovat suuntaa antavasti ainoat vieraat säveltäjänimet. Muuten levy täyttyy pätevästä omasta materiaalista, jota ahkerimmin on tuottanut basisti Ville Rauhala.
Hieman onnettomasti levy alkaa juuri sillä omalla kappaleella, joka käyttää kliseisimmin jo aikoja sitten loppuun kulutettuja keinoja. Ykköskappaleen poisjättäminen olisi parantanut levyä muutamalla pienellä pykälällä. Siitä meno onneksi paranee, ja risteilee lopulta mukavasti jazzin, bluesin ja lattarinkin maastoissa.
Olmarin Unioni asettuu luontevasti jazzin mainstreamiin. Masa Orpanan tenori vie vakuuttavasti, vaikka soundi onkin välillä kuivanpuoleinen. Bändi on levyllä erinomaisen hyvin balanssissa Saku Järvisen sujuvan pianismin johdolla. Unionin muusikot ovat monessa muussakin mukana olevia kyvykkäitä soittajia, ja homma pitäisikin ehdottomasti testata elävänä.
Hienoa että Tampereen (väliaikainen) jazztyhjiö alkaa vihdoin täyttyä tämän ja muutaman muun enemmän ja vähemmän jazziin liittyvän orkesterin voimin. Jazzgangsters ja Organ High! muistuvat tältä istumalta mieleen, ja sehän tarkoittaa että täytyy niitä muitakin olla, vai mitä?
