Jos Jazz Jkl Collective ja koko sen monivuotisen projektin mahtavuus pitäisi kiteyttää yhteen keikkaan, se voisi hyvinkin olla Jyväskylän Popparissa perjantaina 20.2.2026 koettu.
On tietysti soittajille tärkeätä ja antoisaa, että tupa on täpösen täynnä, ja vielä parempaa, kun väki on musiikista ihan innoissaan.
Sekään ei haitannut yhtään, että solistivieraaksi sattui tällä kertaa Jukka Perko, yksi maailman taidokkaimmista ja musikaalisimmista jazzsaksofonisteista.
Mutta nämäkään eivät riitä, vaan kollektiivin ydin pitää olla kunnossa. Ja sehän on, yhtyeen monisukupolvisuus kantoi taas kaunista hedelmää.
Porukassa on monenikäisiä soittajia, ja taustat sen mukaan tietysti kirjavat. Vanhemmat soittajat, basisti Pekka Törmänen ja pianisti Marian Petrescu, ovat jo kaiken kokeneet, mutta nuoremmista voi sanoa että Collective on ollut paras mahdollinen koulu monipuoliseksi jazzmuusikoksi. Oppilaitoksissa opitaan asioita tiettyyn pisteeseen asti, mutta siihen ei opiskelu tietenkään lopu, vaan keikkalavoilla opitaan mittaamattomasti enemmän. Collectivessa on jo saatu soittaa monien Suomen parhaiden muusikoiden kanssa, ja se on korvaamatonta.
Jamihenkisyys ja runsaat soolot, joista kaikki soittajat ovat saaneet osansa, ovat olleet alusta lähtien Collectiven toiminnan ydintä. Perkon kanssa rakennettu kokonaisuus oli kuitenkin täynnään huolella viimeisteltyjä sovituksia, ja bändiltä niiden taidokkaita toteutuksia. Aivan erityisesti huomio kiinnittyi lopetuksiin, kun jokaiseen biisiin oli luotu finaaliksi jotakin erityiseltä maistuvaa.
Illan kahdesta setistä ensimmäinen oli rakennettu elokuvamusiikin varaan, poikkeuksenaan Rauno Lehtisen upea sävellys On hetki. Legrandin Cherbourgin sateenvarjot olisi sopinut tanssiravintolaan, Romanssi elokuvasta Munkkiniemen kreivi ei ollut tällä kertaa ollenkaan äitelä, Henry Mancinin äärihidas Blue moon lumosi ja Paul Simonin Mrs Robinson soi verevästi potkivana soul jazzina.
Toinen setti oli sitten jo hyvinkin sekalainen. Cannonball Adderleyn Wabash, Unto Monosen Satumaa, Pepe Willbergin Aamu, What are you doing the rest of your life? illan toisena Legrandina, ja lopulta Summertime, ikikulunut ikivihreä, joka tuoreutui nyt poikkeuksellisen rivakkana vetona.
Soitamme mitä vaan, ja kaikesta tulee hienoa, oli Perkon ja kumppaneiden vankka vakaumus, ja sehän toteutui.
Saatiin nauttia ihan kylliksi rivakasta kuumien soolojen menojazzista, mutta ansiokkaasti annettiin tilaa myös jazzballadin taiteelle. Siihen sopivasti: Jukka Perkon sopraanosaksofonin soundi on yksi kauneimmista äänistä mitä jazzmusiikki on tuottanut, aivan taivaallinen äänikiteytymä. Balladisoitto altolla meni toki sekin tunteisiin…
Petrescun huiman virtuositeetin illasta voisi nostaa ne ”erilaiset” hetket: romanttishehkuiset pianojohdannot Michel Legrandin teoksiin ja yllättävien käännösten ilkamointi illan lopetusbluesiin. Jaha, että blues voikin siis olla myös umpihauskaa musiikkia…
Perko ja Petrescu ovat sen luokan virtuooseja, että Suomi on aina tuntunut muusikoille liian pieneltä. Ja kuitenkin, koko kollektiivi oli Popparin lavalla samalla viivalla, luomassa yhdessä tätä ainutlaatuista kombinaatiota. Tuomas Paukku, Pekka Törmänen ja Kasper Halttunen tekivät hienoa työtä, ja niinhän he aina tekevät. On käsittelyssä mikä tahansa jazzin tyylisuunnista tai aikakausista, Collectiven jazz elää aina tässä ja nyt.
Jyväskylän yleisö kyllä tietää milloin lavalla on poikkeuksellista laatua. Illan värikkäissä käänteissä elettiin nyt täysillä mukana, osaamisesta ja tyylitajusta nauttien, taiteesta täyttyen.
Jazz Jkl Collective feat. Jukka Perko
Poppari, Jyväskylä 20.2.2026
Jukka Perko, saksofonit
Tuomas Paukku, kitara
Marian Petrescu, piano
Pekka Törmänen, kontrabasso
Kasper Halttunen, rummut
Jazz Jkl Collective feat. Jukka Perko, keikat Keski-Suomessa: 18.2. Konnevesi, 19.2. Hankasalmi, 20.2. Jyväskylä, 21,2, Viitasaari.
