Kotka Jazzin talven ja etenkin kevään kattaus on antanut hyvän näkymän siihen miten jazzgenre on hyvin hallussa nuorilla soittajilla. Keväällä on kuultu eri oppilaitosten oppilaskokoonpanoja ja esimerkiksi Kotka Big Bandin nuorten otteita Ravintola Kairon lavalla.
Sokerina pohjalla eli viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, oli vuorossa Sibis Jazz Ensemble. Bändin mukana oli Kairoon saapunut myös Jukkis Uotila, joka on bändin ohjaaja. Bändi oli paikalla hyvissä ajoin ja järjestävä taho oli osannut varautua roudaamiseen ja miksaamiseen rutiinilla, joten aikaa jutustelulle ja klubimaiselle verkostoitumiselle jäi hyvin. Jukkis kertoi, että on itse soittanut ensimmäistä kertaa Kairon lavalla jo 1970-luvun loppupuolella. Ehkä jo vuonna 1977. Eli tuttu paikka. Jukkis kehui etukäteen soittajien olevan ehdottomasti ikäkautensa eliittiä. Hänellä itsellään on Sibiksessä jo pitkä ura pedagogina ja vastuullisena ohjaajana. Vastuualueeseen kuuluu etenkin vanhemman ja perinteikkään jazzin osa-alueiden salojen selvittäminen opiskelijoille. Konkreettisena osoituksena tästä on se, että Jukkis on valinnut 1970-80 luvun musiikista bändille haastavia, mutta mielenkiintoisia sävellyksiä. Tämä osoittautui virkistäväksi myös yleisölle. Vanhoja biisejä, ehkä jo unohtuneita, mutta uudella otteella soittaen. Ohjelmistossa oli esimerkiksi Chick Corean You`re everythig ja Leonard Bernsteinin Some other time. Toisen setin, joka oli instrumentaalimusiikkia, aloitti Bob Minzerin Cowboys and indians. Joten kattaus oli laaja-alainen. Kotimaista musiikkia ei tällä kertaa esitetty,
Jukkis kertoi että opetusfilosofiassa on tärkeää soittajien vuorovaikutteisuus ja keskinäinen kommunikointi. Tässä ollaan lähellä jazzin ydintä. Tallenteet ovat hyviä dokumentteja, mutta elävän musiikin esittäminen yleisölle tuo jokaiseen esityskertaan oman ainutkertaisen lisän. Melodioita, sointuja ja rytmiä voidaan toistella konsertista toiseen, mutta tunnelma ja yleisön mukana eläminen voi tuoda uuden kiehtovan ilmapiirin illasta toiseen.
Sibelius-Akatemian jazzlinjalla opiskelee tällä hetkellä n. 35 opiskelijaa. Heistä on muodostettu neljä eri bändikokonaisuutta. Musiikkityylit ovat jokaisella bändillä erilaisia. Mielenkiintoista on, että Sibikseen on hakeutunut myös ulkomaalaisia opiskelijoita. Tänä iltana mukana oli tallinnalainen laulaja Marianne Leibur. No, Tallinna on toisaalta lähempänä Helsinkiä kuin Turku tai Tampere. Kahden tunnin laivan päässä. Mariannen on hyvä mahdollisuus luoda uraa myös samaan aikaan kotikaupungissaan opiskelun ohessa. Kairon keikaltakin hän kiirehti jo kotimatkalle ennen kuin konsertin aplodit olivat loppuneet.
Myös oppilasvaihdot muiden musiikkiyliopistojen kanssa ovat tuoneet hyvää kansainvälistä tunnelmaa ja lisänneet verkostoitumista eri maihin. Oppilasvaihto pohjoismaiden välillä toimii erityisen hyvin. Sibiksen väkeä on maailmalla ja maailmalta opiskelijoita Sibiksessä.
Kysymys valmistuneiden opiskelijoiden työnsaantimahdollisuuksista saa Jukkiksenkin mietteliääksi. Jokainen, joka on panostanut näin paljon maisteritutkintoon, totta kai haluaa ansaita elantonsa jazzmusiikin piirissä. Opiskelijat ovat erittäin motivoituneita, he ovat kulkeneet pitkän tien musiikkiopistojen ja konservatorioiden sekä hakuprosessien kautta tähän pisteeseen mitä konsertissa kuulemme. On sääli, jos sitä tukevaa jalansijaa ei löytyisi. Esimerkiksi Jukkiksen syntymävuodesta 1960 tähän päivään musiikkielämä on kokenut mullistuksia. Tanssilavat ja musiikkiravintolat, missä soi elävä musiikki, ovat vähentyneet, levymyynti on romahtanut, koneellinen musiikki ja jopa musiikin säveltäminen on muuttunut ja muuttumassa tekoälyn myötä. Striimauspalveluiden saattelemana musiikin ansaintalogiikka on kokenut murroksen. Se millä voidaan todistaa opetuksen tarpeellisuutta, on nimenomaan saada kuuntelijat paikalle kuulemaan hyvää innostavaa soitantaa.
Sibis Jazz Ensemble esitti todella väkevän setin ja todisti että salissa kuultiin Suomen jazzin tulevaisuuden suuria nimiä. Jukkiksella oli luetella pitkä lista nykysoittajia, jotka ovat hyödyntäneet Sibiksen väylää. Kappalevalinnat olivat todella osuvia tälle kokoonpanolle. Nykyisin harvemmin kuultu vibrafoni toi yhtyeen sointiin hienoa kuulautta Olli Virtasen soittamana ja edellä mainittu yhteistyö ja vuorovaikutteisuus pelasivat pianisti Pessi Pohjolan ja basisti Oliver Karttusen välillä vaikuttavalla tavalla. Marianne Leiburin ja saksofonisti Risto Kauppisen välinen vuoropuhelu oli myös merkille pantavaa. Oma lukunsa oli rumpalivirtuoosi Vilho Louhivuori, joka sai kalvot välillä laulamaan omalla persoonallisella tavalla rytmiikan yhtään kärsimättä. Moni paikalla ollut rytmimuusikko, jäi tätä pohtimaan. Miten ihmeessä! Ehkä kyseessä oli jazzmusiikin magiaa, joka syntyy tässä ja nyt ja jää elämään mielen sopukoihin.
Ravintola Kairo, East Coast Jazz Club 29.4.2024
Sibis Jazz Ensamble
Marianne Leibur, laulu
Risto Kauppinen, saksofoni
Olli Virtanen, vibrafoni
Pessi Pohjola, piano
Oliver Karttunen, basso
Vilho Louhivuori, rummut
