Kaleidoskooppi on jännä peli: pyöräytäpäs, etkä koskaan tiedä mitä saat. Sama meininki on Antti Lötjösen itäiselle kvintetilleen sommittelemissa sävellyksissä, ennalta-arvattavuus on minimissään, kovin äkkiä kaikki saattoi vinksahtaa uuteen asentoon. Jazzmodernismin ja taidemusiikillisenkin avantgarden väliin asemoitunut yhtye on soittajistoltaan huikea, joten Jyväskylässä päästiin heti alkupäässä kokemaan yksi jazzvuoden suurimmista elämyksistä.
”Super” ja ”huippu” ovat musiikin markkinoinnissa liki tyhjiin käytettyjä sanoja, mutta katsokaapas keitä maestro Lötjönen marssittaa lavalle:
Jussi Kannaste on luontojaan lyyrisen tenorisaksofonin mestari, silti aina selkeän modernilla twistillä. Multifonisti Mikko Innanen on jo ehtinyt tehdä valtaisan elämäntyön etenkin jazzin kokeellisemmalla laidalla (ja on jo yltänyt amerikkalaisen Downbeat-lehden kriitikkoäänestysten menestyjäksi). Trumpetin soundivelho Verneri Pohjola on maailmalla tunnetuimpia suomalaisia jazzmuusikoita ja kovasti haluttu yhteistyökumppani kansainvälisissä projekteissa. Rumpali Joonas Riippa on rumpalien rumpaleita, rytmittäjä joka pitää koossa kaikkein monimutkaisimmatkin rakenteet, kuten nyt myös Jyväskylän illassa nähtiin ja kuultiin. Ja pomo itse, teknisillä ja taiteellisilla ansioillaan kaiken mahdollisen huomion ansaitsevana: ”nyt on trumpetisti vähän oudossa paikassa tuolla takana, mutta kun tää on mun bändi, niin tulin tähän eteen”.
Lötjösen visioimana saatiin nyt samalla hinnalla monta bändiä: kvintetin sisältä löytyi illan aikana kolme triokokoonpanoa. Basisti ja rumpali olivat aina samat, mutta vuorollaan trioa johtivat Kannaste, Innanen tai Pohjola. Duojakin kuultiin (esimerkiksi tenorisaksofonin ja trumpetin duetto vaihtui lennosta kontrabasson ja baritonisaksofonin duetoksi), ja jokunen säestyksetön sooloesityskin. Parasta oli ettei menty kaavamaisesti, vaan soitinnukset vuorottelivat ja vaihtuivat kiinnostavasti täyskvintetistä pienmuodostelmiin.
Jos oli harmonioissa kaleidoskooppia kun näköistaide räjähti tuolloin tällöin täysin abstraktiksi, samalla tavalla myös rytmiikka eli jatkuvasti. Groove saattoi pirstaloituitua palasiksi, ja kokonaisuus tuntui pysyvän vain nitkuen kasassa kunnes Riippa ja Lötjönen taas johtivat joukot ulos kaaoksesta. Nitkuminen ja kaaos olivat tietysti täysin hallittuja, ja vain välivaiheita ennen uuden ja sitäkin palkitsevamman yhtenäisyyden löytymistä.
Huiman bändin jäseniä ei tietenkään ole mitään syytä lähteä laittamaan järjestykseen. Lötjönen oli koonnut joukkueen, kaikille oli annettu omat roolit ja ne hoituivat upeasti. Jälkikäteen keikan ”suorituksista” valikoituivat päällimmäisiksi kuviksi, ehkä sattumaltakin, muutamat Verneri Pohjolan soolojen monista soundivariaatioista (siinä on saanut trumpettia tutkia erinäisiä vuosikymmeniä, ennen kuin voi edes yrittää lähteä moista äänimaisemaa luomaan) ja Mikko Innasen improjen hulvattomimmat hetket (vireellä leikittelyt ja kaartelut sen oikean äänen ympärillä kuin kolmen promillen kännissä). Ehkä hieman epäreilua, että kaiken vaativan ja ”vakavan” soittamisen keskeltä jäävät tällaiset ohimenevät efektit päähän, mutta eiköhän näitä efektejä toteuteta juuri siksi, vaikutuksen takia? Ja joku toinen muistaa varmasti illasta ihan toiset jutut.
Tuloillaan olevan uuden levyn haastava ja palkitseva materiaali käytiin läpi kokonaisuudessaan. Päälle kuultiin ensimmäiseltä levyltä tuttu värikylläinen Erzeben Strasse ja riemukkaana encorena ainoa vieraskappale, Eero Koivistoisen OK song (löytyy alunperin vuoden 1967 Jappa-eepeeltä).
Keikka oli tietysti samalla mainos, ja julkistettakoon se tässäkin kuuluvalla puoltoäänellä: hommatkaapa itsellenne We Jazz Recordsin 24.2.2023 julki tuleva Antti Lötjönen Quartet Eastin levy ”Circus/Citadel”!
Antti Lötjönen Quintet East
Poppari 26.1.2023
Jazz Jkl Live -konsertti
Kiertueen tuotanto: Vapaat äänet
Kiertuetta tukevat Taike ja MES
Yhteistyökumppani: Suomen Jazzliitto
Antti Lötjönen – kontrabasso, sävellykset
Jussi Kannaste – tenorisaksofoni
Mikko Innanen – ”kaikki” muut saksofonit, oboe
Verneri Pohjola – trumpetti
Joonas Riippa – rummut
