Tuomas Paukun Scription-yhtyeen debyyttilevy ehti juuri ja juuri painosta Helsingillä ynnätylle Keski-Suomen kiertueelle. Luonnollisesti turneellakin kuultiin näitä uusia kappaleita. Popparissa tuli useampi biisi myös vanhemmalta Description-levyltä ja yksi julkaisematonkin sävellys saatiin encoreksi.
Keikan käynnistänyt Globetrotter alkoi kitaristin luonteikkaalla oktaavisoitolla, ja biisin aikana esiteltiin jo kaikki muusikot esiinnostoina, kitarasoolon jälkeen siis pianosoolo, bassovälike ja rumpalin vahva esiintulo. Saatan toki muistaa väärinkin, mutta mielikuvaksi jäi että kaikki Tomi Saikkosen solistiset esiinnousut illan aikana olivat muun bändin vamppien säestämiä eli rumpusoolot kulkivat ikään kuin biisin sisällä. Samaa henkeä taisi olla myös bassosoolojen kanssa.
Erikseen olivat sitten useampaan kappaleeseen sommitellut johdannot, joita lankesi Paukun ohella myös basisti Janne Tuoviselle ja pianisti Artturi Röngälle.
Näistä roolituksista alkaa jo hahmottua Paukun estetiikka, tarkka nysvääminen rakenteiden kanssa. Biisit olivat pitkälle läpisävellettyjä, mutta kokeneet improvisoijat eivät antaneet tämän jähmettää menoa.
Ja oli illassa myös vaaran tuntua. Baseliskin väliosaa voi pitää jopa radikaalina, kun vain basso piti yhteyttä jännittävästi poukkoilleen biisin perusrakenteisiin, piano kimmelsi fragmentaarisesti ja kitara liiteli kaiken yllä vapaana lintuna.
Rauhallisen Distances-kappaleen (Description-levyltä) johdannosta taas saisi rakennettua aivan oman teoksensa. Lyyrinen piano, kitaran pitkät viipyilevät äänet ja kontrabasson haikea jousisoitto tenhosivat. Kappale tavanomaistui kun rummut tulivat taakse ja lähdettin kvartettimenoon, mutta säilyttipä voimansa kuitenkin.
Scriptionin perusta on hienovaraisessa ja hillityssä modernissa jazzissa. Konsertin aikana väläyteltiin kuitenkin yhteyksiä ulommas. Rajuimmista jaksoista ei ollut lopulta järin pitkä matkaa fuusiotunnelmiin, ja hetkittäin saattoi jo puhua voimasoitosta. Muutama pianotriojakso (esim. Trial-kappaleessa) sulostutti myös iltaa mieleenpainuvasti.
Paukun johtama yhtye erottuu omaperäisenä äänenä suomalaisen jazzin kentällä. Oma soundi on taattu, kun Artturi Röngän herkkä ja syvämietteinen piano kohtaa Paukun selkeästi artikuloivan ja ilmavasti soivan kitaran rytmiryhmän juurevoittaessa musiikkia krouvimmalla otteellaan. Siloiselta vaikuttavan pinnan alta löytyy kiinnostavia elementtejä, polkuja uusiin maailmoihin.
Tuomas Paukku Scription Popparissa 5.4.2018
