Ei epäilystäkään mikä oli Jyväskylä Sinfonian Paviljonki-konsertin Tapaus. Se oli saarijärveläisen Ville Ojasen tilaustyö ja kantaesitys Keskellä palaa rurja. Sikäli huomionarvoista, että konsertin muut teokset olivat erään Jean Sibeliuksen Rakastava sekä Jaakko Kuusiston Sarja elokuvasta Täällä Pohjantähden alla. Sibelius ja Kuusisto soivat yhteensä 35 minuuttia, Ojanen yksinään 45, muttei tuntunut pitkältä laisinkaan.
Paviljongin iso sali vetää reilut 1200 kuulija, ja täyttä oli viimeistä paikkaa myöten. Huikea yleisömenestys, ja taiteellisesti iso voitto kaikille osapuolille.
Suomalaisutta peilattiin illan ohjelmassa laajalla spektrillä. Sibeliuksen suosittu ”pikkuteos” Rakastava kuultiin jousiorkesterille muokattuna, mutta alunperin se oli mieskuorosävellys, jonka sanat säveltäjä oli poiminut Kantelettaresta. Kuusiston teosta varten orkesterin puhaltajatkin astelivat lavalle, ja taustalla alkoi pyöriä kooste Timo Koivusalon Linna-filmatisoinnista. Kuusiston Kotomaamme-kansansävelmää hyödyntävä Pohjantähti-sarja on dramaattinen ja vaikuttava, ja Jyväskylä Sinfonia vyöryi toiseen riviin soinniltaan muhevana.
Ville Ojasen Rurjan määritelmä kuuluu näin: ”Sinfoninen sarja orkesterille, kansanmusiikkiyhtyeelle, naisäänelle ja trumpetille”.
Kertomansa mukaan Ojanen on tavallaan valmistautunut johonkin tällaiseen jo parikymmentä vuotta. Suomalaista kansanmusiikkia tutkiessaan Ojanen on käynyt läpi arkistoja ja kirjoja, materiaalia eri puolilta Suomea, ja samalla on ajankohtaisempien projektien sivussa jäänyt varastoon tavaraa, ”jota voisi käyttää jos joskus tulee mahdollisuus orkestroida isommasti”. Nyt se mahdollisuus realisoitui, ja kun tilaustyön teemana oli Suomen satavuotisuus, Ojanen halusi mukaan perinnettä isommalta alueelta, eikä ”pelkkää polskarullausta”. Mukaan tuli esim. Karjalan alueen kappaleita, jopa joitakin inkeriläisiäkin.
Ojasen teoksen lähdemateriaalin joukossa on vanhoja karjalaisia ralleja, haikeita ja traagisia kertovia balladeja, rehvakkaita rekilauluja. Päätösosan ”satavuotistiivistelmään” Ojanen oli pyytänyt tekstin Jarkko Martikaiselta. Johanna Iivanainen oli Ojasen mukaan luonteva valinta solistiksi, Iivanainen kun osaa kertoa tarinoita.
Iivanaisen hieno luonnollinen sointi ja tunneilmaisun lahja heräytti useammankin tipan linssiin yleisön joukossa, mutta tarinankerronnan taitoa tarvittiin laulajan ohella myös trumpettisolisti Kalevi Louhivuorelta. Laulu- ja soitinsolistin vuorottelu oli lopulta luontevaa, kunhan teoksen vissiin hajanaisuuteen ja palasteluun tottui. Louhivuori pisti virtuoosintaitonsa täydesti teoksen palvelukseen, niin puhtaan akustisen soiton kuin efektilaiteilla laajennetun soinnin merkeissä. Trumpetin ja flyygelitorven lisäksi Louhivuori hämmästytti varmasti monia soivalla älyhanskallaan. Professori Jukka Louhivuoren idean pohjalta kehitetty musiikkikäsine on omanlaisensa synteettistä ääntä ohjaava härpäke, ja sai nyt maailman ensi-iltansa sinfonisissa yhteyksissä.
Jyväskylä Sinfonia pysyi kansanmusiikin vaihtelevissa poljennoissa mukana hyvällä svengillä ja soitosta silminnähden nauttien. Mainitsematta onkin enää teoksen tärkein osatekijä, Ojasen johtama kansanmusiikkiyhtye, jonka ympärille kaikki lopultakin oli rakentunut. Ojasen, Riku Kettusen, Senni Eskelisen, Johanna Juholan ja Juha Kujanpään soitto oli kuin teoksen lämpimänä sykkivä sydän, ja aina kun tarvittiin elimelle uutta puhtia, Juholan harmonikka oli tahdistushommiin valmiina.
Ke 15.11. klo 19 Jyväskylän Paviljonki
Jyväskylä Sinfonia, Jaakko Kuusisto, kapellimestari
Johanna Iivanainen, laulu
Jorma Kalevi Louhivuori, trumpetti, flyygelitorvi, musiikkikäsine
Ville Ojanen, viulu, ähtävänharppu ja busuki
Johanna Juhola, harmonikka
Riku Kettunen, kitara ja vantele
Senni Eskelinen kantele
Juha Kujanpää harmoni ja piano
Lähde: Ville Ojasen Youtube-haastattelu, julkaissut Jyväskylä Sinfonia 9.11.2017
