Porvoolaisessa Zum Beispielissa soi tammikuisena perjantai-iltana letkeä jazz. Lavalle on noussut Djangomania. Bändi ammentaa soittotyylinsa ranskalaisen Django Reinhardtin ja Stephane Grappellin musiikista. Musiikkityyliä on myös mustalaisjatsiksi mainittu.
Salintäyteinen yleisö saa nauttia musiikista sekä pienistä anekdooteista Django Reinhardtin elämästä. Esitys on jaettu kolmeen 45 minuutin settiin. Ensimmäinen kattaus sisältää kronologisesti Djangon alkutaipaleen musiikkia, päätyen Duke Elingtonin kanssa tehtyyn, osaltaan epäonnistuneen Amerikan valloituksen tunnelmiin. USA:n suosio jäi saavuttamatta.
Seuraavassa setissä Djangomanian kitaristi Vesa Tompuri vaihtaa kehutun forssalaisen vielä mikittämättömän kitaransa sähköiseen puoliakustiseen. Näin teki kuulemma Djangokin sodan jälkeen. Tässä setissä bändi alkaa leikitellä ajatuksella mitä jos esim. Djangon aikalaisen Olavi Virran bändi olisi omaksunut tiukasti tällaisen ranskalaisen mustalaisjazz soittotyylin.
Djangomania soitti esimerkkejä suomalaisillekin tutuista kansainvälisistä ja suomalaisista iskelmistä. Kuolleet lehdet (Les feuilles mortes) ja Usko Kempin Tummat silmät muuttuivat näiden keski-ikäisten soittoniekkojen käsittelyssä todella taidokkaiksi swing-versioiksi. Sooloja riitti kaikille kolmelle bändin instrumentille. Arto Nybomin laulu ryyditti aina välillä teemoja.
Tauoilla bändin jäsenillä oli aikaa kertoilla bändin taustoista ja innostuksesta musiikkityyliin. Bändin jäsenet ovat soitelleet pääkaupunkiseudulla useita vuosia erilaisissa jazz- ja swing-kokoonpanoissa. Viime aikaisille keikoille potkua on antanut kitaristi Vesa Tompurin perustaman Aviador-kustantamon kirjahanke. Keväällä kustantamo julkaisi suomennoksen Noel Balenon kirjasta Django vallaton virtuoosi (La génie vagabond.) Kirjan julkistamistilaisuuden jälkeen keväällä 2014 Djangomania on kierrellyt erilaisissa tilaisuuksissa ja pikkuravintoloissa kertomassa Djangoon liittyviä anekdootteja ja soittamamassa ihailemaansa musiikkia. Siinä ohessa kirjakin on herättänyt kiinnostusta.
Kirjoja ja keikkailtoja riittää vielä, toteaa Vesa Tompuri. Aviador-kustannuksella on tarkoitus kustantaa muitakin musiikkikirjoja. Työn alle on siirtymässä esimerkiksi käännös Johnny Winterin elämäkerrasta. Ehdotuksia otetaan myös vastaan käännettävistä kirjoista, huikkaa Tompuri ennen kuin bändin viulisti komentaa bändin takaisin lavalle. Tauoista tingitään, soittaminen on intohimo!
Djangomanian kolmas setti koostuu soittajien mielikappaleista ja yleisön toiveista. Viimeinen kappale ei olekaan valssi vaan tango, joka on viety Djangomanian käsittelyn läpi. Tämä upposi ainakin yleisöön, koska ylimääräistä numeroa kovasti toivottiin, haluttiin, vaadittiin.
Keikan jälkeen mielenkiintoista keskustelua herätti se, kuinka yleisö oli perjantai-illan aikana monipuolista, teinistä vaariin. Ehkä tässä ruohonjuuritason vuorovaikutteisessa tavassa on se ydin miten ihmisten musiikkimaku jalostuu ja lopulta uskaltaudutaan jazzkonsertteihin. Arto Nybom toteaakin osuvasti että pienet ripaukset huumoria musiikin sisällä pitävät ihmiset vireinä. Liika ryppyotsaisuus saattaa karkoittaa oraalla olevan innostuksen valtavirrasta poikkeavaan musiikkiin.
Ehkä tässä onkin vain tietynlainen kotiinpaluu. Levymyynti takkuaa, mutta pienet intiimit ravintolamiljööt konsertteineen korjaavat potin.
Djangomania
Viulu ja laulu: Arto Nybom
Kitara: Vesa Tompuri
Kontrabasso: Kari Korpinen
Aviador-kustannus
”Django vallaton virtuoosi kirjan ensipainos loppumassa, kiirehdi!”
Teksti ja kaikki sivun kuvat: Ari Haimi.
