Osana jatkotutkintokonserttiaan musiikin maisteri Riitta Paakki esitti uusia kappaleitaan, jotka soivat saksofonisti Wayne Shorterin 60-luvun sävellysten hengessä.
Kappaleissa kuuli Shorterille ominaisen sävellystyylin sekä sointuharmonian. Klassikkokappaleiden Speak no Evilin, Night Dreamerin tai JuJun saattoi kuulla muunneltuna, kuin myös Shorterille tyypilliset epäselkeät ja monimutkaiset muotorakenteet ja harmoniat.
Saksofonisti Manuel Dunkelin persoonallinen ilmaisu toi musiikkiin lisäpontta, samoin rumpali Teppo Mäkysen leikkisät ja nokkelat reaktiot soolojen välillä saivat osan yleisöstä jopa huvittuneeksi. Rytmisten ideoiden kehittelijänä Mäkynen on mestari ja se näkyi myös tässä esityksessä. Paakki ideoi murtosointujen kanssa ja antoi näin tilaa muille soittajille. Paakin jo tunnetuksi tekemässä kappaleessa ”Touring” kuuli Paakkia omimmillaan, kipakkaa swingiä yhdistettynä modalistiseen ilmaisuun, bluesin ollessa läsnä.
”Heel Hook” oli taas hieman salaperäisempi, erilaiset harmoniset kikat ja polyrytmiikalla leikittely loivat surrealistisen kokonaiskuvan, jossa saksofonisti Dunkel toimi hyvänä melodikkona.
Suurella odotuksella avatussa Musiikkitalossa on klassiselle musiikille omistetun konserttisalin lisäksi myös muita konserttitiloja. Toivottavasti jatkossa Black Boxista muotoutuu myös jazz- ja kansanmusiikille oiva konserttipaikka, jossa voisi keskittyä intensiiviseen kuunteluun. Musiikkitalo sijaitsee Helsingin keskustassa, ja sinne on helppo tulla. Paikkana Musiikkitalon Black Box-sali on tilava, n. 200-paikkainen, ja pimeä sali on loistava paikka kuuntelijalle, joka haluaa nähdä muusikot selkeissä parrasvaloissa tunnelman ollessa läsnä.
15.9.2011
Musiikkitalo, Black Box-sali
Riitta Paakki: piano
Manuel Dunkel: tenorisaksofoni
Antti Lötjönen: basso
Teppo Mäkynen: rummut
