Pari musiikkikirjastokokousta Suomen pääkaupungissa. Perjantai-ilta vapaa, mitäs Helsingillä on tarjota? Suomijazzin ja muiden menokalenterien selailu ei jättänyt vaihtoehtoja, vaan suunnaksi oli otettava Pohjoinen Rautatiekatu ja Sibelius-Akatemian kamarimusiikkisali. Sibelius-Akatemian &nojazz-konsertissa oli luvassa Sakari Kukko, Ape Anttila ja Mika Kallio.
Ihan ensiksi on sanottava että Mika Kallioon en vieläkään pysty suhtautumaan puolueettomasti. Kesän -99 Raahen Rantajatseilla Kallio näet soitti englantilaisten freepappojen, baritonisaksofonisti George Haslamin ja pasunisti Paul Rutherfordin kanssa niin hurjan keikan, että nousi kerrasta suosikkirumpalikseni. En niin hirveästi perustanut tauotta punaisina tööttäävistä englantilaisista veteraaneista, vaan bändin ansio minusta oli se, että Kallio pääsi päästämään itsensä täysin irti (ehkäpä tuossa seurassa ei muita vaihtoehtoja kerta kaikkiaan ollut).
Sibiksen konsertin ohjelmisto muodostui, sikäli kuin kuulutuksista oikein ymmärsin, lähinnä Ari-Pekka Anttilan sävellyksistä. Viimeisen vuosikymmenen aikana laskemattoman monessa keskeisessä yhtyeessä bassotellut Anttila on urallaan ehtinyt siihen vaiheeseen, että uskallus ulottuu jo äärimmäiseen pelkistykseen sekä sävellys- että soittopuolella. Jos halutaan välittää yksinkertainen asia, olkoon sitten sävellys simppeli. Jos sävellyksen logiikka vaatii pelkistettyä soittamista, on uskallettava soittaa riisutusti ja pakottomasti, ja jätettävä taitonäytökset muihin yhteyksiin. Tällaista asian ytimeen menevää uskallusta yksinkertaistamiseen tavataan nimittää myös kypsymiseksi.
Erinomaisen kompin kanssa Sibelius-Akatemian kiitollisen yleisön pääsi täydellisesti valloittamaan vieras kaukaa pohjoisesta. Sakari Kukko on viime aikoina aktivoitunut ja innostunut soittamaan Piirpaukkeen etnon ohella myös ’puhdasta’ jazzia. Kukko on soittajana erinomaisen vakuuttavassa kunnossa niin sopraanosaksofonin kuin huilujenkin parissa. Suurimman vaikutuksen Kukko tekee kuitenkin tenoristina, soundi on etenkin ylärekisterissä vastustamaton ja hurjimmissa ryöpytyksissä yhteispeli Mika Kallion kanssa oli murhaavaa. Mielelläni kuuntelisin joskus Kukko-Kallio duokeikankin.
Kotimatkalla herkuttelin lisäksi ajatuksella konsertista, jossa lavalla olisi vain kaksi fonistia ja kaksi rumpalia, Kukon ja Kallion kavereina vaikka miehet Otna Eahketista: rumpali Tom Nekljudow ja tenoristi Jone Takamäki. Hmmm…nam!
&nojazz-konsertissa Ape-kukko kalliolla
Sibelius-Akatemian kamarimusiikkisali 15.3.2002
Sakari Kukko (sax, fl)
Ape Anttila (b)
Mika Kallio (dr)
