Pitkäikäinen, jo aikaa sitten oman äänensä löytänyt Joona Toivanen Trio palasi kotikonnuilleen kahden keikan verran. Ennen Jyväskylän konserttia yhtye sai kokea ensimmäistä kertaa mainion Petäjäveden Miilun konserttisalin.
Keväällä ilmestyi Joona Toivanen Trion tuorein pitkäsoitto, Gravity nimeltään. Levyn musiikki oli syntynyt trion vapaahenkisissä studiosoitoissa kiertueen välipäivinä. Ja koskapa kyse oli vapaamuotoisesti kehitellyistä kokonaisuuksista, Toivanen ei luvannut toisintaa levyn kappaleita nyt Petäjäveden keikalla, lupasipa vain soittoa ”Gravity-levyn hengessä”. Se henki haluttiin pitää vapaana keikoillakin, luoda uudestaan musiikkia, jonka idea oli Gravityksi kiteytynyt.
Albumin yhteydessä on puhuttu ”uusista studiokokeiluista”, ja sen kuulee musiikissa. Siinä Toivasen trion tunnusomainen minimalismi yhdistyy rohkeisiin soundi- ja rakennekokeiluihin. Eikä vain kokeiluihin, vaan myös onnistumisiin.
Trio uskaltaa ottaa riskejä, luottaa omaan visioonsa. Musiikki on kompromissitonta ja pelotonta. Ensinnäkin se uskaltaa ottaa aikaa lehittymiselle ja muuntumiselle, miettimättä hetkeäkään kestääkö kuulijan mielenkiinto. Toiseksi se minimalismi sijoittuu rohkeasti läikähdellen, paikkaa alati yhtyeen sisällä vaihdellen, kun trion soittajista yksi tai kaksi kerrallaan soittaa hyvin pelkistettyä kuviota, ja kaikki uudet asiat tapahtuvat jossain muualla. Ja kolmanneksi: äänimaailma on ihan ikioma, niissä studiokokeiluissa löydetty.
Niinpä ensimmäisen setin aikana flyygeli soi omana aitona itsenään vain muutamia tuokioita, ja oli lopun aikaa preparoitu tai efektoitu mitä moninaisimmilla tavoilla. Samplet ja live-samplet ottivat nekin roolia. Pedaaleja oli lattialla myös Tapani Toivasen edessä, ja rumpali Olavi Louhivuorella vempaimia vasta riittikin. Vastapainoksi Louhivuori soitti myös äärimmäisen luomusti, mm. jakson rumpusettiä käsin/sormin läpsytellen.
Minimalismia on tullut nyt nostettua, mutta kyllä triolla on myös hyvin runsasta musiikkia, jossa kaikki muusikot ovat täystyöllistettyjä.
Trion musiikki on yhtä paljon ”improvisoitua taidemusiikkia” kuin jazzia. Silti se osaa halutessaan luoda sairaan tehokkaan grooven, ja se osaa tehdä tämän sekä hyvin pienistä elementeistä että runsaammin kuorrutettuna Louhivuoren tuiman, mutta ihanan sulavan aksentoinnin piiskaamana.
Toisella jaksolla flyygeli sai soida enemmän omana itsenään, ja kauniisti soikin. Ylipäätään kaikki soittajat saivat omia yksinäisiä hetkiään, ja käyttivät ne kokonaisuutta palvellen. Tapani Toivasen jousisoitto oli isossa roolissa draaman rakentajana, tunnelman syventäjänä. Olavi Louhivuoren rumpusoolo oli odotetusti illan kirkkain energiakeskittymä, mutta asettui sekin hiipumisineen hallitusti trion luomaan isoon kuvaan.
Tuossa kuvassa riittää tutkimista pidemmäksikin aikaa. Musiikin rikkaus on kolmen soittajan tahoillaan luomissa hienovaraisissa yksityiskohdissa.
Petäjäveden keikka oli triolle mukava paluu juurille, sillä yhtyeen kahden ensimmäisen levyn äänittäjä Sami Varvikko oli nyt vastaamassa saliäänistä. Ja tällaisessa salissa kyllä kelpaa sekä miksata että soittaa. Ja kuunnella!
Petäjäveden jazzklubi
Joona Toivanen Trio Auditorio Miilussa 20.9.2025
Joona Toivanen – piano
Tapani Toivanen – basso
Olavi Louhivuori – rummut
