Alvarado Koivistoinen Tuomarila: Alma

248
lukukertaa
Graphic design by J. Karjalainen.

2019 Svart Records SVART208CD

1.La perra vida
2.Uno
3.Te amare
4.La boca
5.Apareciste tu
6.Nunca
7.No soy mas quien fui
8.Estrellas sobre el mar (= Tähdet meren yllä)
9.El viejo Almacén
10.Pura
11.Volver

Martin Alvarado (vocals), Eero Koivistoinen (tenor saxophone, soprano saxophone on 3 & 6), Alexi Tuomarila (piano)

+ 6,11: Mikko Helenius (bandoneon)

2, 8 arranged by Alexi Tuomarila & Eero Koivistoinen
11 arranged by Alexi Tuomarila

Recorded 10/2018 and 4/2019 at Varistoteles Studios, Helsinki, Finland
Engineer Markku Veijonsuo
Mixed by Markku Veijonsuo and Eero Koivistoinen
Produced by Eero Koivistoinen

Arvio: 4 tähteä

 

 

Alma ei iske heti. Pitkään tuntuu kuin yhtyeen kolme muusikkoa eivät olisi ihan samalla kartalla. Argentiinalainen laulaja Martin Alvarado on niin herkkä ja tunteikas että on tikahtua, pianisti Alexi Tuomarila aavistuksen kylmä ja etäinen, ja saksofonisti Eero Koivistoinen toisen aavistuksen verran yksitotisen ja jähmeän tuntuinen. Useamman läpisoiton jälkeen tämä vaikutelma alkaa väistyä, ehkäpä trion juju onkin siinä miten erilaiset kohtaavat. Jos esimerkiksi saksofoni lähestyisi laulun aistikkuutta ja kevyttä liihottelua, olisiko liikaa yhtä ja samaa? Kyllä Koivistoinen yrittää ja tietää hyvin että sentimento on tangohommissa olennaisen tärkeää, mutta minkäs kulmikkaammalle ja jäyhemmälle luonnolleen mahtaa.

Tuomarilan ja Alvaradon yhteys on hienoimmillaan Apareciste tu -kappaleen alkuvaiheissa, kun pianon impressionistinen lepatus tavoittaa täydellisesti laulun huokailun, ja hetkeä myöhemmin Tuomarilan soolo-osuus on sekin kultaa. Vaikuttavasti pianisti taikoo myös nopeat juoksutukset tai paremminkin vyörytykset luontevaksi osaksi tunnelmointia, näin todistavat sekä La boca että Nunca.

Alvaradolle Alma on jälleen yksi vaikuttava ja vakuuttava työnäyte. Ehkä äänestä puuttuu vahvin teräs ja uljain tangouho, mutta tarvitaanko sitä? Tuntuu riittävän, tämä mitä saadaan: nyansseihin kaiken panostavaa tulkintaa, herkkyyden ja voiman tasavertaista läikähtelyä. On myös syytä panna merkille, miten vankasti Alvarado seisoo tulkitsijana jokaisen sanansa takana.

Levyn lainakappaleet ovat Mariano Moresin Uno, Unto Monosen Tähdet meren yllä (nyt Estrellas sobre el mar) ja Carlos Gardelin Volver. Ei ole mikään yllätys, että nämä klassikot nousevat aluksi esiin, komeita ja koskettavia tulkintoja kaikki kolme, mutta myös oma tuotanto on kauttaaltaan vahvaa. Esimerkiksi Koivistoisen teoksista La boca tai El viejo Almacén löytyy sekä iskevyyttä että kestävyyttä. Kaikkiaan Koivistoisen kynästä on kappaleista viisi, Tuomarilan kaksi, ja Alvaradon yksi. Martin Alvarado on laatinut sanoitukset kaikkiin trion omiin kappaleisiin.

Alma on jälleen yksi osoitus siitä miten kestävällä pohjalla Piazzollan jälkeinen taidetangon maailmanvalloitus on. Tango kiehtoo jatkuvasti niin klassisen kuin jazzin soittajia, ja salaisuutena on ehkä juuri tuo mahdollisuus ja yllytys häpeilemättömään tunneilmaisuun.