Ilmiliekki Quartet: Land of real men

2335
lukukertaa
Photos by Mathias Foster ; Design by Matti Nives.

2019 We Jazz Records WJCD13

1.O superman (Laurie Anderson)
2.Singharat soi 1 (Prättälä)
3.Afterimage (Louhivuori)
4.Twisted thistle (Pohjola)
5.Il maleki (Pohjola)
6.Ravelogue (Prättälä)
7.Land of real men (Pohjola)
8.Lonely lonely (Tony Scherr & Leslie Feist)

Verneri Pohjola (trumpet), Tuomo Prättälä (piano), Antti Lötjönen (bass), Olavi Louhivuori (drums).

Produced by Ilmiliekki Quartet & Matti Nives
Recorded 2/2018 by Niko Laasonen at G Livelab, Helsinki
Mixed by Mikko Raita
Mastered by Svante Forsbäck at Chartmakers

Arvio: 4,5 tähteä

 

Tunti voi mennä hyvin nopeasti. Ilmiliekin kanssa käy juuri näin, sillä sen musiikki vangitsee ja vie omaan maailmaansa, jossa normaali aikakäsitys ei päde. Samoin vaihdot kappaleesta toiseen menevät usein liki huomaamatta, niin yhtenäinen levy on. Vaikka säveltäjiä on useita (kappaleista kolme Pohjolalta, kaksi Prättälältä, yksi Louhivuorelta, ynnä kaksi lainakappaletta), kokonaisuus voisi hyvin olla nimeltään Land of real men suite, yhtenäisen sarjan vaikutelma on hyvin vahva.

Kun monessa mukana olevat, jo hyvin kokeneet muusikot kokoontuvat yhteen Ilmiliekin nimen alla, herää henkiin ihan tietynlainen soundi ja tekemisen filosofia. Nämä kyseiset muusikot ovat olleet sen verran varhaislahjakkaita, että nyt ei pääse pönkittämään käsitystä muusikoiden kypsymisestä, aikuistumisesta ja sen oman äänen löytymisestä varttuneempana. Omaa ääntään Ilmiliekki on toteuttanut koko olemassaolonsa ajan, mutta hienoa että tekevät sitä yhä.

Verneri Pohjolan trumpetti soi rouheana ja elämänmakuisena ja nousee topevimmillaan prässäämään kirkkaisiin korkeuksiin. Tuomo Prättälän piano ihastuttaa monipuolisuudellaan: on jazzin ydinmehua, on sinisävyistä melankoliaa, ja hyvin vahvaa taidemusiikillista väritystä. Antti Lötjösen basso saa oman nostonsa Twisted Thistlessä. Olavi Louhivuori ei nouse erilleen esille, mutta on tietysti taas laatinut herkkävaistoisia ja persoonallisia rytmiraitoja jokaiseen soitteeseen. Yksilöllisyyttä tärkeämpää on se, mitä rytmikaksikko tekee yhdessä, ja mitä koko nelikko tekee yhdessä. Kappaleista jokainen toimii vakuuttavana todistusaineistona: juuri tällaista on jazz-musiikin soittaminen korkeimmalla tasolla, pakottomasti ja juuri tästä nimenomaisesta yhteisöstä nauttien. Juuri tällaista on jazz omassa ajassaan kiinni olevana taiteena.

Taiteilijakollektiivina Ilmiliekki Quartet ei ole radikaali kokeilija tai ärhäkkä etsijä. Sen ei tarvitse etsiä, sillä se on jo vastauksensa löytänyt. Pieni osa maailmasta on valmis. Nauttikaa sen palasen moniulotteisuudesta: kiinnostavuudesta ja elinvoimaisuudesta, harmoniasta ja rauhasta.