Ruohoniemi, Sanna: Start from nothing

125
lukukertaa
Photo by Anders Björklund ; Cover art by Nova Lock ; Cover design by Calle Lock.

2018 Eclipse Music ECD-201869

1.Start from nothing
2.Moon song
3.Over the line
4.Luullahan jotta on lysti olla
5.Bakom fasaden
6.I’m the one (behind the wheel)
7.Day of thirst
8.Solivagant

All compositions and lyrics by Sanna Ruohoniemi, except ”Moon song” – lyrics by Ika Yébenes Herce and Sanna Ruohoniemi, ”Luullahan jotta on lysti olla” – Finnish trad, arr. by Sanna Ruohoniemi, ”Bakom fasaden” – lyrics by Sanna Ruohoniemi and Anders Björklund.

Produced by Sanna Ruohoniemi
Recorded, edited, mixed and mastered by Johannes Lundberg at Studio Epidemin, Gothenburg, Sweden on April-July 2018

Arvio: 3,5 tähteä

 

Tukholmassa asuva Sanna Ruohoniemi on hyvin mielenkiintoinen musiikintekijä. Vielä toisella albumillakaan hän ei ole ”asettunut” mihinkään tiettyyn tyyliin, vaan haku on edelleen rohkeasti päällä. Aihioita olisi nytkin moneen aivan erilaiseen kokonaisuuteen, joten yhdelle levylle ahdettuna kokonaisuus on väkisinkin hitusen sekavan oloinen. Kielikysymyskin tuo oman sekalaisuutensa, pääkieli on englanti, mutta Luullahan jotta on lysti olla menee suomeksi, Bakom fasaden ruotsiksi.

Start from nothing eli albumin nimikappale on tarttuvaa folkin ja popin sekoitusta, jonka juju on Ruohoniemen persoonallisen laulusoundin sekoittuminen kertsissä taustan vakaisiin miesääniin, yhdistelmä on herkullinen. Moon song taiteilee rubatofiilistelyillä, pitkien linjojen lauleluilla, trumpetin huokauksilla. Over the line vahvistaa Ruohoniemen otetta jazz-laulajana, vaikka biisi rakentuukin basson ja rumpujen yksinkertaiselle ja hypnoottiselle biitille.  Luullahan -tulkinta elää Joona Toivasen pianon johtaman tummasävyisen yhtyemusisoinnin ja ennen kaikkea Ruohoniemen omaleimaisen fraseerauksen voimin. Laulaja vääntää melodian omakseen ja lopettaa sanattomaan improon saksofonin kanssa keskustellen. Vaan miten Bakom fasaden on lipsahtanut tälle levylle, mahtaako se olla rehtiä swing-viihdettä vai jonkinlainen vitsi?  Heti perään seuraa kappalekaksikko, joka on Ruohoniemeä jännittävimmillään. I’m the one (behind the wheel) on rento ja vapaamuotoinen kokonaisuus, joka liikkuu alun maalailusta etualalle työntyvän basson tiheästä rytmittelystä vereviin puhallinsooloihin, ja huipentuu jännään kolmen unisonoon, kun laulu, saksofoni ja trumpetti kulkevat yhtä jalkaa. Day of thirst jatkaa vielä asteen kokeellisempaan suuntaan, jopa kohti freejazzin pyörteitä. Kontrolli kuitenkin pitää, hidastetaan, rauhoitetaan, tiivistetään, niin että jokaisella äänellä on merkitys. Likihiljaisuuden keskeltä huokuu Ruohoniemen rauhallinen ääni, finaaliin johdatellen. Solivagantissa kehä on kiertynyt täyden ympyrän, levyn loppu ja alku ovat samaa maata. Yksinkertaista, tunnelmallista, puhdasta, kaunista.

Kyllä, Ruohoniemen rohkea kokeilevuus on ilo, ja antaa luvan odottaa kaikenlaista hyvää tulevalta. Ja kyllä, kovasti kiinnostaisi kuulla myös se täysin ehjä folkpop-albumi, jazzilla maustettu tietysti, jolle laulut Start from nothing ja Solivagant itseoikeutetusti kuuluisivat.