Gourmet: En garde

504
lukukertaa
Graphic design: Seppo Laine.

2018 Fiasko Records FRCD-83

1.Louis XIV (Innanen-Onttonen)
2.Love gone wrong (Onttonen)
3.Voice of velour (Onttonen)
4.What can we do when the sky falls down? (Innanen)
5.Flowers are pretty (Innanen)
6.When we leave, where will we go? (Onttonen)
7.Roy (Onttonen)
8.Vorwärts gegen Faschismus (Innanen)
9.Lasinen vuori (Innanen)
10.Pas de pluie mardi (Innanen-Onttonen)
11.My little llama blue (Keskitalo)
12.Pink camel (Innanen-Onttonen)
13.Muistoja Luxemburgista
14.Järviradiota kuuntelen (Innanen)
15.Lauluja tilaisuuksiin, osa 2: Juhlasoitto (Onttonen)

Mikko Innanen (alto, soprano and baritone saxophone, voice on 8), Esa Onttonen (guitars, ukulele on 13, vocals on 14), Ilmari Pohjola (trombone), Veli Kujala (accordion), Petri Keskitalo (tuba), Mika Kallio (drums).

Voice on Pas de plume mardi by Nathalie Aubret.

Produced by Esa Onttonen and Mikko Innanen
Recorded 9/2016 by Teemu Korpipää at Mankku, Porvoo, Finland
Additional recordings by Esa Onttonen
Mastered by Jaakko Viitalähde at Virtalähde Mastering

Arvio: 5 tähteä

 

Riemukkainta jazzia miesmuistiin. Lehdistötiedotteensa mukaan ”jazzia ja iskelmää avantgardistisesti yhdistelevä” Gourmet iskee kuin ziljoona volttia. Etenkin levyn alkupää on yhtä riemusaattoa, aivan loistavia, villisti suuntaansa vaihtelevia kappaleita.

Alun jälkeen meno hieman tasoittuu, mutta kokonaisuus on upea kuitenkin. Elementtejä on niin monenlaisia, ettei kaikkia jaksa millään listata. Malliksi joitakin: on rautalankakitaraa, on schlaageria, on Pariisin kahvilatunnelmia, on villin lännen tematiikkaa, on balkanin torvisoundia, on New Orleans -bluesia sadan vuoden takaa, on valssia, marssia ja raivobeattia.

Kun Gourmet villintyy, se on totaalisen hulvaton ja raisu. Kun Gourmet rauhoittuu, se ottaa kaiken vauhdin pois, yksinkertaistaa äärimmilleen, luottaa melodiaan.

Vaikka Gourmet on ennen kaikkea säveltäjiensä Esa Onttosen ja Mikko Innasen bändi, tälläkin levyllä se hyödyntää omalaatuisen soitinkokoonpanonsa täydellisesti. Pääroolin kohoaa vuorollaan Petri Keskitalon tuuba, Ilmari Pohjolan pasuuna tai Veli Kujalan harmonikka. Ja rumpali Mika Kallio on tietysti hereillä koko ajan tämän rytmihäiriöalbumin vinhassa kulussa.

Mikko Innanen soittaa kolmella saksofonilla, milloin rehevästi svengaten, milloin freehoureissa, milloin taas syvällä bluesin tunteessa tai juoposti värisyttäen. Onttosen kitara on usein kuin toisesta maailmasta: selkeästä, yksinkertaisesta, viattomasta.

Gourmetin musiikillisen sekametelisopan ja kaikista ratkeavista liitoksista tursuavan huumorin edessä olen voimaton, voipunut ja täysin myyty.