Pohjola, Pekka: Yesterday’s games

704
lukukertaa

2014 Rockadillo Records / Pohjola Records PELPCD 17 (vinyyli julk. 1986 EBBLP-2)

1. Yesterday’s games, part I
2.Yesterday’s games, part II
3.Yesterday’s games, part III
4.Yesterday’s games, part IV
5.Bonus track: Yesterday’s games, parts I, II, III (Live in Australia 1998)

Composed by Pekka Pohjola.

Espoo Big Band: Martti Lappalainen (cond.), Esko Heikkinen, Timo Paasonen, Antero Priha, Peter Loman, Mika Mylläri (tp), Markku Veijonsuo, Pekka Laukkanen, Waltteri Malmivirta, Janne Laine (tb), Kari Tenkanen (as, cl), Tapani Rinne (as, cl), Kari Heinilä (ts, fl), Petri Herranen (ts, fl), Janne Murto (bs), Markku Kanerva (g), Pekka Pohjola (b), Markku Tabell (p, synt), Tomi Parkkonen (dr), Keimo Hirvonen (dr), Ismo Piipponen (perc).

Recorded at MTV-studios, Helsinki 1986
Studio supervision by Pekka Pohjola
Engineered by Harri Sutinen
Mixed at Takomo Studios by Martti Lappalainen, Pekka Pohjola, Jukka Teittinen

Bonus track 5 recorded 3/1998 at live concert at Iwaki Auditorium, ABC Studios, Southbank, Melbourne, Australia
Engineer: Mal Stanley
Assistant: Nick Mierisch
Originally released on Espoo Big Band Live in Australia (EBBCD-003)

Espoo Big Band Live in Australia personnel: Martti Lappalainen (cond.), Lars Lindgren, Antero Priha, Timo Ojala, Sami Pöyhönen, Mika Mylläri (tp), Matti Lappalainen, Pekka Laukkanen, Waltteri Malmivirta, Janne Laine (tb), Kari Tenkanen, Pekka Pylkkänen, Esa Pietilä, Manuel Dunkel, Janne Murto (reeds), Jarmo Saari (g), Lenni-Kalle Taipale (p), Eerik Siikasaari (b), Rami Eskelinen (dr), Jari-Pekka Karvonen (perc).

Arvio: 4 tähteä

 

Jokainen Pekka Pohjolaan liittyvä julkaisu on minun silmissäni kulttuuriteko, eli se siitä objektiivisuudesta. Mahtava tätäkin uusintajulkaisua on käsissä pidellä. Kiitos Rockadillo!

Pohjola teki parhaat työnsä Wigwamissa ja oman sähköisen pienyhtyeensä puikoissa, mutta oli kiinnostunut myös isommista koneistoista. Pari sinfoniaakin tuli sävellettyä, harmonikkakonserttokin, eikä sovi unohtaa hienoja orkesterisovituksia muille, esimerkiksi Jukka Perkon Kaanaanmaa-levylle.

Kun on tottunut Pohjolan ydinsanoman välittymiseen tiiviin, ketterän ja energisen pikkuyhtyeen kautta, bigband-toteutuksen suurin pelko on musiikin laimentuminen. Jossain määrin näin käykin espoolaisten työssä.

Osasyy tiettyyn ”epätäydellisyyden” vaikutelmaan on tekninen. Ainakaan kuulokekuuntelussa iso orkesteri ei aluksi soi parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi mistä kuuluu avausosassa Markku Kanervan kitara? Kellaria tai tuulikaappia yleensä näissä tapauksissa ehdotellaan.

Pohjolan oma basso sen sijaan on kiitettävästi, jopa korostuneesti, framilla. Kolmososassa sähköbasson laukka kantaa koko orkesteria reppuselässä, aletaan saavuttaa sitä kaivattua tiiviyttä. Kun big band tavoittaa pienyhtyeen kaltaista rytmistä tiukkuutta, lähestytään tavoittelemisen arvoista ihannetta.

Sävellyksenä Yesterday’s games kantaa Pohjolan tuttuja tunnusmerkkejä. Se on melodista fuusiota kaikesta Pohjolalle tärkeästä, klassisen musiikin tausta ja rakkaus rytmimusiikkeihin yhdistyvät, ja sooloimprovisaatioille on tilaa, tonaalisesti tiukoissa raameissa tosin, sillä taustat kulkevat kuin juna.

Pohjolan ydin löytyy pienyhtyelevytyksiltä, bigband- ja sinfoniaorkesterilevytyksiä voi sitten kuunnella taiteilijakuvaa rikastavina välitöinä. Pohjolan tasarytminen junnaaminen, harmoninen selkeys ja usko melodiaan näyttäytyvät ison orkesterin töissä selkeämmin konservatiivisina, säilyttävinä voimina, siinäpä ehkä se pieni mutta merkittävä ero Pekka Pohjola Groupiin, joka kultasi nämä samat ominaisuudet sähköisellä sähäkkyydellä ja virtuoosisooloilla.

CD-julkaisun bonuksena kuullaan keikkataltiointina teoksen osat ykkösestä kolmoseen. Materiaali on peräisin Espoo Big Bandin vuoden 1998 Australian-kiertueelta. Pohjolan paikan basistina on ottanut Eerik Siikasaari, ja muutenkin big bandissa on vain muutama studioäänityksiin osallistuneista muusikoista. Pidän tämän osuuden liverosoisuudesta, livenä musiikki on…elävämpää!