UMO Jazz Orchestra: Counting on the Count

447
lukukertaa

2004 UMOCD 106

UMO Jazz Orchestra: Counting on the Count

Cover & photographs: Maarit Kytöharju.

1.Moten swing (Buster & Benny Moten)
2.Shiny stockings (Frank Foster)
3.The kid from Red Bank (Neal Hefti)
4.I’m beginning to see the light (J. Hodgea, D. George, H. James, E. K. Ellington)
5.Fly me to the moon (Bart Howard)
6.The midnite sun will never set (Quincy Jones)
7.Cherry point (Hefti)
8.Chicago (Fred Fisher)
9.Thou swell (Richard Rogers)
10.Every day (I have the blues) (Peter Chatman)
11.Come fly with me (Jimmy van Heusen)
12.Cute (Hefti)
13.April in Paris (Vernon Duke)
14.Basie straight-ahead (Sammy Nestico)
15.Lil’ darlin’ (Hefti)

UMO Jazz Orchestra: Kirmo Lintinen (cond., p), Sami Pitkämö (voc), Jan Kohlin, Timo Paasonen, Mikko Pettinen, Tero Saarti (tp), Pentti Lahti, Jouni Järvelä, Teemu Salminen, Manuel Dunkel, Pertti Päivinen (sax), Markku Veijonsuo, Mikko Mustonen, Pekka Laukkanen, Mikael Långbacka (tb), Sami Linna (g), Pekka Sarmanto (b), Markus Ketola (dr)

Recorded 8/2004 at Arabia Studios & Arabia Concert Hall, Helsinki
Recording engineer Antti Karvonen
Assistant engineers Janne Viksten & Aleksi Lukkarinen
Mixed by Antti Karvonen & Mikko Hassinen
Mastered by Minerva Pappi at Finnvox Studios, Helsinki
Produced by Mikko Hassinen
Production assistant Thomas Noreila

Arvio: 3 tähteä

Swing-ajan jätteihin kuuluneelle Count Basielle omistettu levy osoittaa UMOn venyvän nykypäivän musiikista hyvinkin autenttisen kuuloiseen swing-aikakauden yhteissoittoon. Albumi on herkullista nautittavaa nostalgikoille ja hyvä katsaus jazzmusiikin historiaan yhden merkittävän vaikuttajan musiikin kautta.

Basien juureva swing on musiikkia ajalta jolloin jazz oli vielä tiukasti sidoksissa päivän tanssi- ja käyttömusiikkiin, ja mistään ”taiteesta” ei näissä yhteyksissä vielä uneksittukaan. UMO on hakenut Basie-sointia tämän päivän äänitystekniikalla, joten reilusti yli puoli vuosisataa vanha musiikki on nyt saanut erinomaiset soundit. Siinäkö suurin syy tehdä tämä levy?

Orkesteri soittaa jäntevästi, svengaavasti ja selvästi hyvällä huumorilla. UMOn swing maistuu yhtä aikaa sekä hyvin professionaalilta että mukavan letkeältä. Ykkösluokan laulusolistia tällaiseen musiikkiin onkin sitten Suomesta vaikeampi löytää. Nyt muutamalla kappaleella solistina esiintyvä Sami Pitkämö menettelee keikkakäytössä, mutta näin levyllä kankea englanninkielen ääntämys häiritsee ajoittain. Konserteissa Pitkämö on revitellyt mukavasti bluesia, mutta levyversio Every day (I have the blues) -kappaleesta on siihen nähden yllättävän vaisu.

Suorituksena UMOn levyä ei voi moittia. Kokonaan eri asia sitten on, miten mielekästä on levyttää jonkin epookin näköismusiikkia. Jazzin historiasta tietysti löytyisi loputtomasti toisinnettavia tyylejä, mutta toivoa sopii että Umo ei kovin paljoa aikaa ja energiaa jatkossa satsaa tällaiseen toimintaan. Se mikä sopii mainiosti maakuntien harrastaja-bigbandeille, ei välttämättä istu valtakunnan ykkösorkesterin linjaan. Onneksi UMO kuitenkin on jatkuvasti osoittanut olevansa hereillä ja iskussa uuden musiikin parissa.