Tuomi, Janne: Approaching

95
lukukertaa

2004 Ektro Records 030

Tuomi, Janne: Approaching

1.Ofrenda
2.Approach
3.Keskus
4.Kohtaaminen
5.Contemplation

Composed, performed & produced by Janne Tuomi (no overdubs, no editing)

Janne Tuomi (drumset, cymbals, percussion, tam-tams, opera gongs, changgo, raagini-pro, pocket trumpet, voice)

Recorded at home by Janne Tuomi, 12/2003
Mastered by Jussi Saivo & Aki Peltonen, 6/2004

Arvio: 3,5 tähteä

Lyömäsoittaja Janne Tuomen soololevy alkaa paukkeella ja pauhulla, mutta vaipuu pian täyteen hiljaisuuteen. Sitten, hiljalleen, alkaa kehkeytyä liikettä, rytmejä, värejä, musiikkia.

Tuomen lyömäsoittimista löytyy niistäkin säveltasoja, mutta taskutrumpetti on levyn soittimista ainoa ”normaali” melodiasoitin. Tässä yhteydessä silläkin on ihan muita tehtäviä kuin tuoda esille teemoja: efektinomainen, puheen, huudon tai valituksen sijainen sen ääni useimmiten on.

Levyllä on viisi nimettyä kappaletta, mutta yhden miehen perkussiivisen matkan kokee luontevammin puolituntisena kokonaisuutena. Näin siitäkin huolimatta, että viimeinen kappale erottuu viemällä retken itäisiin sfääreihin, kun pohjalla soi Raagini Pro, sähköinen versio intialaisesta tanpura-bordunasoittimesta.

Lyömäsoittajan sooloesitys yleisemminkin on parhaimmillaan jotakin sellaista, joka nousee suorittamisen yläpuolelle. Ei ole kaikkein tärkein asia, miten hyvä lyöjä on teknisesti, vaan tarinan kertominen ja draaman jäntevä eteenpäinvienti nousee lopulta paljon tärkeämmäksi. Viekö rumpu mukanaan? Lähestytäänkö peräti ihmisen perussykettä?

Suorittamisen kautta musiikkia lähestyvät ovat tällaisen lähestymistavan kanssa pulassa. Pelkästään tätä levyä kuuntelemalla ei pääse perille esimerkiksi siitä onko Janne Tuomi luova amatööri vai rautainen ja rutinoitunut ammattilainen. Tiedän ihmisiä, joiden mielestä musiikki on vaarallista (vaikka tuskin he asianlaitaa itse tunnustavat), jos se ei ole selvästi arvotettavissa teknisen suorittamisen kautta. Pitäisi voida sanoa ”paskaa!” tahi ”loistavaa!”, ja nimenomaan ”osaamisen” perusteella.

Kuviteltavissa ovat myös seuraavat arkkityyppiset jokamiehenkritiikit: ”kuka tahansa nyt osaa vapaita rytmejä läpsytellä” tai vähintään ”kuka tahansa rumpali voi tehdä soololevyn”. Totta ja totta. Kuka tahansa voi, kyse onkin siitä kuka tekee.

Janne Tuomi on oman matkansa tehnyt. Äänitelty on kaikessa rauhassa omassa olohuoneessa, hyvässä ja vapaassa hengessä. Tuomi rakentaa vaihtelevan kokonaisuuden, joka toimii parhaiten keskittyneesti kuunneltuna, ilman muita ärsykkeitä. Energisemmistä jaksoista huolimatta kokonaisuus tuppaa lopulta jättämään minulle lievää mietiskelyvaihetta päälle, ja viimeisten äänten hiivuttua Tuomen olohuoneesta omaani tuntuu siirtyneen seesteinen, hieman surumielinenkin tunnelma.