NoneAlike: More than a mirror

162
lukukertaa

2003 JazzAri Productions ZZARI-031

NoneAlike: More than a mirror

Photos and cover design: Vappu Rossi

1.Harmonies
2.I should not wonder
3.Tuneful house
4.After all
5.Let’s get this straight
6.February sun
7.Cold war
8.He must be mine
9.Give up your gravity
10.I couldn’t sleep last night

All compositions and lyrics by Ari Poutiainen.

Jenny Robson (voc), Ari Poutiainen (v, vla), Esa Onttonen (g), Timo Tuppurainen (b), Joonas Riippa (dr)

Recorded live at Jumo Jazz Club, 11/2002
Tuottaja = Producer: Ari Poutiainen
Äänittäjä = Engineer: Kimmo Antikainen
Miksaus = Mixed by: Kimmo Antikainen
Masterointi = Mastered by: Kimmo Antikainen

Arvio: 2,5 tähteä

NoneAliken kiistaton musiikillinen johtaja on viulisti Ari Poutiainen. Yhtyeen ykköslevyn kaikki sävellykset ja sanoitukset ovat hänen käsialaansa.

Kotimaisten pätevien jazzviulistien laskemiseen ei taida tarvita edes kahden käden kaikkia sormia. Uuden levyttävän tulokkaan toivottaa siten mielellään tervetulleeksi. Ja mukavaa on sekin, että Poutiainen on suuntautunut monia muita viulisteja modernimpaan ilmaisuun. Kilpailu senkun vähenee…

NoneAlike on toimiva bändi, mutta vauhdikkaammasta materiaalista sinänsä näppärät funkahtavat vedot jäävät lopulta vähän tyhjänpäiväisen oloisiksi. Vakuuttavampaa jälkeä syntyy balladiosastolla, jolla Esa Onttosen sähkökitara soundaa sävykkäästi ja myös laulaja Jenny Robson on omimmillaan. Näin siis mennään levyllä, mutta keikkatilanteessa menovaihdekin varmasti näillä musikanteilla pelittää, kun improvisointi saa lisää tilaa.

Instrumenttiosastolla Poutiaisella itsellään on tarjolla asiaa. Ei hän mitenkään yhtyeen sointia dominoi, mutta hakee kuitenkin viulistina uusia näkökulmia jousisoittimien ja jazzin liittoon. 5-kielisen sähköviulun lisäksi repertuaariin kuuluu sekä sähköinen että akustinen alttoviulu. Lisäksi tekniikan puolella Poutiainen kehittelee perinteisen solistisen improvisaation ohelle kitaraa imitoivaa tekniikkaa, eli soittaa lead-äänen lisäksi paljon myös sointuja. Kaikin paikoin ei olekaan selvää kumpi on äänessä, Poutiainen vai Onttonen.

NoneAlike on kehityskelpoinen orkesteri. Se jokin puuttuu vielä, mutta aikaahan näillä nuorilla muusikoilla on.

Edellinen artikkeliKorpi Ensemble: Puu
Seuraava artikkeliTUMfest 2005
Kirjastonhoitaja. Kirjoittelija.
Jaa