Heinilä, Kari ’Sonny’: Tribus

6
lukukertaa

2000 Silence 003

Kair 'Sonny' Heinilä: Tribus

Photo: Timo Kelaranta ; design: Heikki Kännö

1.Tribus #1 (Heinilä, Jormin, Ounaskari)
2.Master’s choice (Heinilä)
3.Paw marks (Heinilä)
4.Chanson (Heinilä)
5.Tribus #2 (Heinilä, Jormin, Ounaskari)
6.Harkara (Heinilä)
7.Anbar (Heinilä)
8.Three pieces (Heinilä)
9.Jag vet en dejlig rosa (Swedish trad.)
10.Tribus #3 (Heinilä, Jormin, Ounaskari)

Sonny Heinilä (ts, ss, fl), Anders Jormin (b, vc), Markku Ounaskari (dr).

Recorded 1/99, Gothenburg, Sweden
Tuottaja = Producer: Sonny Heinilä
Executive producer: Niklas Winter
Äänittäjä = Engineer: Johannes Lundberg
Miksaus = Mixed by: Johannes Lundberg
Masterointi = Mastered by: Johannes Lundberg
Additional mastering: Otto Donner, DER, Tammisaari

Arvio: 3,5 tähteä

Kari Heinilä tunnetaan ehkä parhaiten tenorisaksofonistina. Viime vuosina erilaiset etniset huilut ovat lisäksi muodostuneet miehen tavaramerkiksi. Merkittävä toimenkuvan laajennus on tullut johtamisesta. Heinilä on usein UMO:n puikoissa, ja on myös vieraillut ansiokkaasti maakuntien big bandien kouluttajana ja johtajana.

Tribus-levyllä Heinilä on kuitenkin pienen porukan liideri. Trion täydentävät Ruotsin ykkösbasisteihin kuuluva Anders Jormin ja rumpali Markku Ounaskari. Bändi on vahva lenkki 2000-luvun kotimaisten saksofonivetoisten pienkokoonpanojen ketjussa, jonka muita edustajia ovat loistavat Juhani Aaltosen, Sakari Kukon ja Esa Pietilän yhtyeet.

Tribuksen voi hyvällä omallatunnolla sijoittaa eurooppalaisen free jazzin ytimeen. Trion kolme kollektiivista improvisointia on sijoitettu levyn alkuun, keskelle ja loppuun. Ne ovatkin levyn raisuimmat ja hurjimmat vedot. Välit täyttyvät Heinilän sävellyksistä, joissa niissäkin vapaalla improvisaatiolla on varmasti suuri osuus. Heinilän omat kappaleet ovat valtaosin rauhallista maalailua, pehmeään hämyyn kietoutuneet maisemat vaihtuvat verkalleen.

Heinilä vaihtelee luontevasti soittimiaan setin vapaassa kellunnassa. Eniten äänessä on tenori, joka myös soundillisesti on suurinta herkkua (mainiona esimerkkinä herkkävireinen soitto Anbarilla), mutta värikylläistä on työskentely myös sopraanosaksofonilla ja etnohuiluilla.

Jorminin basismin ystäville makoisinta kuultavaa löytyy pitkistä soolokehitelmistä teoksissa Chanson ja Three pieces. Myös Jorminin kauniisti soivaa selloa kuuntelee aina mielellään.

Pienen miinuksen levy saa kansien epäonnistuneesta suunnittelusta. Pikkuruista mustaa pränttiä on erinomaisen hankala erottaa tummanruskealta pohjalta.