MP4 tuoreuttaa sähköisen jazzfunkin

349
lukukertaa
Mikko Pettinen. Kuva: Pentti Ronkanen.

Jazzliiton kiertue saatiin MP4-yhtyeen myötä pitkästä aikaa myös Keski-Suomeen. Takavuosina kiertueet olivat säännöllisesti Jazz Barin ohjelmassa, mutta viime vuosina on takkuillut. Jazz ei ole aina niin hyvä business, joten yksityisellä ravintolanpitäjällä on ollut tuumauksen paikka.

Toivottavasti jatkossa löytyy joku yhdistyspohjainen ratkaisu tukimahdollisuuksineen Jyväskyläänkin, niin että kiertuetoiminta saadaan varmemmalle pohjalle. Jazzliiton kiertueet ja Jazz Bar / Poppari ovat molemmat hienoja instituutioita, ja niiden yhteiselon jatkuminen olisi enemmän kuin toivottavaa.

MP4 ainakin teki oman osansa kiitettävästi. Se edustaa uuden jazzimme huippuprofessionalismia.

Yhtyeelle nimensä antanut Mikko Pettinen on UMO-vuosinaan käynyt kovan koulun. Teknisesti loistava soittaja on aivan omiaan johtavaan isoon orkesteriimme, joka vaatii venymistä ”kaikkeen” populaarista jazzytimen kautta uuteen konserttimusiikkiin asti.

Pettinen on MP4:ssä ottanut flyygelitorven trumpetin tasaveroiseksi kaveriksi. Flyygelitorvi on usein se pehmeä ja lyyrinen trumpetin isoveli, mutta Pettinen pistää roolitusta uusiksi prässäämällä kunnolla ylärekisterissä ja ottamalla myös tämän soittimen nopeiden virtuoosijuoksutusten kyydittäjäksi.

Soittimesta riippumatta Pettisen työssä huomio kiinnittyy äänenvärien luovaan tutkailuun. Soundia ahkerasti muuntelemalla Pettinen saa luotua sävellyksille erottuvat karaktäärit. Lisää MP4:n soundipuolen hienouksia löytyy Tuomo Prättälän kosketinsoitinarsenaalista. Hauras sähköpiano virittää balladit herkille taajuuksille, ja syntikkaosasto tuo kaikenlaista hupaisaa peliin. Ville Huolmanin ison basson hieno sointi on jo sitten ihan ”normaalia” Huolmania yhtyeen herkkuosastoa täydentämässä.

MP4:llä on takana kaksi levyä kymmenen toimintavuoden ajalta, tosin tuoreinkin jo viiden vuoden takaa. Tämä kiertue onneksi äänittiin, ja tulevan levyn materiaalin joukossa todennäköisesti ja toivottavasti uudet sävellykset painottuvat.

Bändillä on nimittäin tarjottavaan nätin balladimaalailun ohella myös ja etenkin omaperäistä uutta sanottavaa jazzfunkin alueella.