ACT
Iiro Rantala ja Ulf Wakenius kiertävät jatkuvasti maailmaa omien projektiensa kanssa, joten voidaan pitää onnekkaana sattumana, että tämä duo on ylipäätään olemassa. Ensimmäinen idea yhteistyöstä tuli lokakuussa 2015 Rantalan ja Wakeniuksen vieraillessa Berliinissä, jonne ACT -levy-yhtiön perustaja ja Jazz at Philharmonic -konserttisarjan kuraattori Siggi Loch oli kutsunut heidät esiintymään Tears for Esbjörn -konsertissa. ”Tuolloin olimme osa suurempaa kokoonpanoa“, Rantala muistelee. ”Mutta meille molemmille oli selvää, että haluamme perustaa yhdessä duon.“
Siitä lähtien he ovat konsertoineet yhdessä aina kun molempien täyteen buukatuista kalentereista on löytynyt aikaa. ”Kumpikin tuo materiaalia, jota voisimme soittaa“, sanoo Wakenius. ”Mutta koska valmistautumiseen on aina niin vähän aikaa myös esiintymisemme ovat enemmän tai vähemmän eräänlaisia harjoituksia.“ Juuri tämä spontaani, utelias ja etukäteen määrättyjä ideoita vailla oleva tapa lähestyä musiikkia tuottaa sen satumaisen energian, joka Rantalan ja Wakeniuksen duolla on. Lähes kaikki albumin kappaleet onkin taltioitu ensimmäisellä otolla.
Jazz Balticassa kesällä 2016 pidetyn konsertin jälkeen oli ilmiselvää, että duon musiikkia täytyy myös levyttää. Jokainen albumin kappale vangitsee tietyn kaupungin tunnelman: Vienna kuulostaa siltä, miltä Mozartin sävellykset saattaisivat kuulostaa jos hän olisi nykyajan jazzmuusikko. Seoul yhdistelee perinteistä korealaista musiikkia 2000-luvun urbaanin metropolin tunnelmaan. Helsinki on Rantalan kotikaupunki ja ”rento ja jännittävä paikka“. Puccinin aaria Nessun Dorma viittaa Milanon rooliin italialaisen oopperan keskuksena, ja Louis Armstrongin What a Wonderful World kokoaa yhteen tämän musikaalisen kiertueen ympäri maailman kaupunkeja: ”Kukin paikka nousee esiin musiikkinsa myötä ja on siksi ainutlaatuinen. Me olemme metsästäneet ja koonneet yhteen kullekin paikalle ominaisimpia soundeja.“
Rantala ja Wakenius esittävät aina konserttiensa encorena Stevie Wonderin Sir Duke -kappaleen, jota yleisö rakastaa. Kappale piti siis ehdottomasti saada myös tälle levylle, kuten myös Love The Stuff/Ain´t No Mountain High Enough, jonka on alun perin levyttänyt 70- ja 80-luvuilla vaikuttanut jazz-funk -yhtye Stuff. Tämä sekä Rantalan että Wakeniuksen syvästi kunnioittama legendaarinen yhtye inspiroi myös albumin nimen; ”Albumin kappaleet kokoavat yhteen niitä vaikutteita ja säveltäjiä, jotka ovat jättäneet meihin jälkensä“, Wakenius kertoo. Good Stuff -albumilla kuullaan lopputulos, joka todellakin on ”Hyvää kamaa“.