Planeettojen kiertoratojen äänimaisemaa, keskiaikaisia lauluja ja improvisaatiota

1196
lukukertaa

 

Harmony of the Spheres  – Sfäärien Harmonia perustuu keskiajalla vallinneelle ajatukselle, jonka mukaan planeettojen kiertoradat ja sävelkorkeudet ovat yhteydessä toisiinsa, planeettojen kiertoradat tuottavat musiikkia! Nyt julkaistavalla esikoisalbumillaan äänisuunnittelija Antti Peltomaa on mallintanut Pythagoraksen, Keplerin ja Newtonin hengessä planeettojen liikkeisiin perustuvia elektroakustisia ääniamisemia. Levy kuljettaa kuulijat sfääristä toiseen keskiajalla eläneen mystikon- Hildegard Bingeniläisen laulujen kautta, joita tulkitsee keskiajan ja renessanssin musiikkiin erikoistunut laulaja Aino Peltomaa. Nämä ajattomat maisemat ja sävelmät tuo tähän päivään huipputrumpetisti Jorma Kalevi Louhivuori.

Levyä on saatavilla mm. Spotifystä, iTunesista, levykauppa Fugasta ja Digeliuksesta.

Harmony of the Spheres – Konseptin taustaa

Planeettojen liike, maailmankaikkeus, matematiikka ja musiikki ovat kiehtoneet ihmisiä vuosituhannelta toiselle. Pythagoras (582-496 eKr.) oli kiinnostunut sävelkorkeuksien fysikaalisista ominaisuuksista ja aloitti systemaattisen tutkimuksen sävellukusuhteista, esimerkiksi kuinka sävelkorkeudet liittyvät kielten pituutuuksiin. Pyhtagoraan mukaan maailmankaikkeuden liike ja musiikki perustuvat samoihin lukusuhteisiin, ja taivaankappaleet edustavat diatonisen sävelasteikon säveliä. Musiikilla on siis kosmologinen alkuperä.

Keskiajan yliopisto-opetuksen muodostivat seitsemän vapaata taidetta (artes liberales) kielioppi, retoriikka, logiikka, astronomia, aritmetiikka, geometria sekä musiikin teoria. Musiikki oli siis yksi korkealle arvostetuista tieteistä muiden rinnalla, ja nämä tieteet olivat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Boethiuksen (n. 480–524 jKr.) oppeja seuraten keskiajalla musiikki jaettiin kolmeen alueeseen: musica mundana, musica humana sekä musica instrumentalis. Musica mundana oli sfäärien harmoniaa, planeettojen liikeistä aiheutuvaa ääntä jota ihmiskorva ei voi kuulla. Musica humana käsitti ihmisen sisäisen sielun ja ruumiin musiikin, musica instrumentalis oli laulajien ja soittajien tuottamaa korvin kuultavaa ääntä joka sisälsi mahdollisuuden joko tasapainoon tai kaaokseen.

Myös Kepler (1571-1630) oli vakuuttunut planeettojen liikkeiden ja sävelkorkeuksien yhteydestä.  Vuonna 1619 julkaistussa teoksessaan Harmonices Mundi (harmoninen maailma) hän määritteli planeetoille omat intervallit niiden kiertoratojen pohjalta ja samalla tuli määritelleeksi kuuluisan kolmannen lakinsa planeettojen kiertoradoista.

Hildegard Bingeniläinen (1098-1179) oli saksalainen abbedissa, mystikko, säveltäjä, runoilija ja parantaja, ja häneltä on säilynyt runsas kirjallinen tuotanto teologian, kosmologian, luonnonhistorian ja lääketieteen aloilta. Bingeniläisen tuotanto onkin suurin yksittäinen kokoelma keskiajan hengellistä laulua. Paavi liitti hänet pyhimysten luetteloon 10. toukokuuta vuonna 2012.

Bingeniläisen mukaan musiikki on ainoa tapa saada yhteys Jumalaan ja viisauteen: “the soul will enjoy only through music”. Hildegard tunnettiin myös parantajakyvyistään, hän käytti hoitokeinoina mm. yrttejä ja jalokiviä. Hän kuvaa usein ympärillään olevaa luontoa, kosmosta, kiviä, mineraaleja ja eläimiä, ja hän oli kiinnostunut näiden parantavasta vaikutuksesta. Hildegard myös tutki Jumalan parantavaa vaikutusta ihmisten terveyteen. Hän näki runsaasti valoon liittyviä näkyjä lapsuudesta asti, ja Paavi Eugenius III julisti nämä aidoiksi Pyhän Hengen ilmentymiksi.
www.facebook.com/harmonyofspheres