Todella uuden musiikin festivaali, TUMfest – New Music!, järjestetään toista kertaa 28.-29. tammikuuta Helsingin Savoy-teatterissa. Tarjolla on improvisoidun musiikin parhaimmistoa sekä koti- että ulkomaisin huippuvoimin.
Odotettavissa on todellinen jazzsaksofonin juhla, sillä modernin jazzin legendoihin kuuluvien Archie Sheppin ja Juhani Aaltosen lisäksi Savoyssa esiintyvät myös nuoremman sukupolven mestarit Greg Osby ja Mikko Innanen.
Tapahtuman ensimmäisen päivän avaavassa, Greg Osby-Andrew Cyrille Duossa yhdistyvät kahden sukupolven musiikin taitajat. Alttosaksofonisti Greg Osby on johtanut omia kokoonpanojaan 1980-luvun loppupuolelta asti ja on julkaissut nimissään lähes 20 albumia mm. useita legendaariselle Blue Note -levymerkille. Andrew Cyrille taas on ollut vapaan jazzin arvostetuimpia rumpaleita alkaen 1960-luvulta, jolloin hän liittyi Cecil Taylorin yhtyeeseen.
Myös Innanen-Sooäär-Bennink Triossa kohtaa jazzin kaksi eri sukupolvea. Mikko Innanen on vakiinnuttanut asemansa yhtenä suomalaisen jazzin monipuolisimmista nuorista saksofonisteista ja Jaak Sooäär on puolestaan yksi Eestin johtavista nuorista kitaristeista. He esiintyvät hollantilaisen rumpalin Han Benninkin kanssa, joka nousi maineeseen jo 1960-luvun puolivälissä edustaen silloin vielä nuorta eurooppalaisen jazzin avantgardea.
Ensimmäistä kertaa Suomessa jo vuonna 1962 maailman nuorison festivaaleilla yhdessä trumpetisti Bill Dixonin kanssa esiintynyt saksofonisti Archie Shepp lienee tämän hetken saksofonisteista kaikkein legendaarisin. 1960-luvun jazzin uuden aallon (”new wave”) mukana maineeseen noussut saksofonisti oli 1960-luvun alussa yksi edellistä sukupolvea edustaneen saksofonisti John Coltranen nuorista suojateista ja levytti Impulse-levymerkille eräitä vuosikymmenen keskeisiä teoksia. Viimeksi Shepp on käynyt Suomessa 1990-luvun alussa Raahen Rantajatseilla, joten TUMfestiin ajoittuva uusi vierailu on kauan kaivattu. Archie Sheppin Triossa soittaa basisti Reggie Workman, jonka kanssa Shepp on tehnyt yhteistyötä jo 1960-luvun alkupuolelta. Rummuissa taas on nuorempaa sukupolvea edustava Pheeroan akLaff, joka tunnetaan yhteistyöstään esimerkiksi trumpetisti Leo Smithin ja saksofonisti Oliver Laken kanssa. Archie Shepp korvaa festivaalilla saksofonisti Sam Riversin, joka joutui sairauden vuoksi peruuttamaan osallistumisensa.
Sunnuntai on omistettu Juhani Aaltoselle
TUMfest06:n toinen konserttipäivä on omistettu kohta 70 vuotta täyttävälle saksofonisti ja huilisti Juhani Aaltoselle, jonka elämäntyötä kunnioittavan konsertin otsikkona on ”A Futuristic Retrospective: Juhani Aaltonen@70”. Ensimmäisen puoliskon aikana esitetään Aaltosen kolmen tärkeimmän yhteistyökumppanin, säveltäjien Henrik Otto Donnerin, Heikki Sarmannon ja Edward Vesalan tuotantoa. Donner on konserttia varten säveltänyt uuden teoksen, jonka Aaltonen esittää yhdessä kamarikuoro Grex Musicuksen ja lyömäsoittaja Mongo Aaltosen kanssa.
Säveltäjä/pianisti Heikki Sarmanto ja Juhani Aaltonen puolestaan keskittyvät vapaaseen improvisointiin käyttäen Sarmannon sävellyksiä viitekehyksenään.
Ensimmäisen jakson päättää Iro Haarlan johtama 13-henkinen kokoonpano, joka esittää Haarlan uusina sovituksina Edward Vesalan harvoin kuultuja lauluja ja balladeja, jotka on alun perin sävelletty jo 1970-luvun loppupuolella. Lähes kaikki kokoonpanon jäsenet ovat joko soittaneet ja/tai opiskelleet Edward Vesalan kanssa. Juhani Aaltosen lisäksi mukana ovat mm. saksofonistit Kari Heinilä, Pepa Päivinen ja Pentti Lahti sekä kitaristi Raoul Björkenheim. Jousilla vahvistetun kokoonpanon laulusolisteina ovat nuorempaa sukupolvea edustavat Johanna Iivanainen ja Tuomo Prättälä.
Konsertin toisella puoliskolla esiintyy uusi kvartetti, jonka muodostavat Juhani Aaltosen ohella hänen kanssaan jo aiemmin triona esiintyneet ja levyttäneet Reggie Workman ja Andrew Cyrille sekä kitaristi Raoul Björkenheim. Kvartetti on koottu juhlakonserttia varten ja tulee esittämään lähinnä Aaltosen ja Björkenheimin uutta tuotantoa.
Esiintyjät
Greg Osby – Andrew Cyrille Duo
Greg Osby altto- ja sopraanosaksofoni Andrew Cyrille rummut
Greg Osby – Andrew Cyrille Duossa kohtaavat yksi tämän hetken johtavista nuorista saksofonisteista, Greg Osby, ja todellinen vapaan jazzin legenda, rumpali Andrew Cyrille. Osby ja Cyrille ovat viimeisen parin vuoden aikana esiintyneet duona lähinnä New Yorkin downtown-skeneä edustavissa klubeissa, kuten Tonic, luoden täysin omansalaisen lähestymistavan vapaan improvisaation ja jazzpohjaisten sävellysten yhdistämiselle. Musiikissaan duo on sekä tiukka ja kurinalainen, esittäen usein lyhyehköjä kappaleita, jotka seuraavat erityisesti Greg Osbyn sävellysten usein matemaattisen tarkkaa muotoa, ja toisaalta taas vapaa ja ennalta arvaamaton. Duon ohjelmisto koostuu tasapuolisesti sekä Osbyn että Cyrillen sävellyksistä, mutta joskus saattaa mukaan mahtua myös esimerkiksi Thelonius Monkin tuotantoa.
Greg Osby (s. 1960) on alun perin kotoisin St. Louisista ja muutti New Yorkiin vuonna 1983 opiskeltuaan ensin Howard Universityssä ja Berklee College of Musicissa. Osby saavutti pian vahvan aseman New Yorkin vaikeilla keikkamarkkinoilla esiintyen mm. pianisti Herbie Hancockin, trumpetisti Dizzy Gillespien, rumpali Jack DeJohnetten, pianisti Andrew Hillin, pianisti Muhal Richard Abramsin, kitaristi Jim Hallin ja pianisti Jaki Byardin eri kokoonpanoissa. Parhaiten Osby kuitenkin tunnetaan näiltä vuosilta yhteistyöstään muiden M-Base Collective -nimellä tunnetun musiikillisen kollektiivin avainjäsenten, kuten saksofonisti Steve Colemanin ja laulajatar Cassandra Wilsonin, kanssa. Vuonna 1985 Greg Osby liittyi Jack DeJohnetten ”Special Edition” -kokoonpanoon ja jo 1987 hän teki levytyssopimuksen saksalaisen JMT-levymerkin kanssa. Julkaistuaan omissa nimissään kolme levyä JMT-levymerkillä, Osby siirtyi Blue Note -levymerkille ja on julkaissut jo 14 levyä tällä ehkä kaikkein legendaarisimmalla jazzlevymerkillä. Lisäksi Osby on levyttänyt esimerkiksi Jack DeJohnetten, Herbie Hancockin, Andrew Hillin, Sam Riversin, Cassandra Wilsonin, Steve Colemanin, Michelle Rosewomanin, Bob Beldenin, Marc Coplandin, Uri Cainen, Jim Hallin, Joe Lovanon, Stefon Harrisin, Jason Moranin ja lukemattomien muiden kanssa.
Andrew Cyrille (s. 1939) aloitti ammattimuusikon uransa jo 1960-luvun alkupuolella soittaen opintojensa (Juilliard ja Hartnett School of Music) ohella monien jazzin legendojen, kuten Mary Lou Williamsin, Coleman Hawkinsin ja Illinois Jacquetin, yhtyeissä. Cyrille tuli kuitenkin parhaiten tunnetuksi modernin jazzin johtavien nimien, kuten Bill Barronin, Rahsaan Roland Kirkin, Walt Dickersonin, Kenny Dorhamin ja Freddie Hubbardin, kokoonpanoissa ja kansainväliseen tietoisuuteen hän nousi erityisesti Cecil Taylor Unitin jäsenenä. Cyrille soitti Cecil Taylorin eri kokoonpanoissa vuosikymmenen (1964-75) ajan ja osallistui esimerkiksi tämän uraauurtaviin Blue Note -levytyksiin (”Conquistador” ja ”Unit Structures”). Alkaen 1970-luvulta, Cyrille on johtanut omia kokoonpanojaan kuten Maono (Ahmed Abdullah, Marion Brown, Billy Bang, Fred Hopkins ja Cyrille) ja lyömäsoitinyhtye Pieces of Time (Kenny Clarke, Don Moye, Michael Carvin ja Cyrille). Cyrille on myös esiintynyt esimerkiksi Oliver Laken, John Carterin, David Murrayn, Muhal Richard Abramsin, Roswell Ruddin ja Archie Sheppin eri kokoonpanoissa. Tämän hetken tärkeimpiä kokoonpanoja ovat Trio 3 (Oliver Lake, Reggie Workman ja Cyrille), Roswell Rudd/Archie Shepp Group (Rudd, Shepp, Workman ja Cyrille), CDE Trio (Marty Ehrlich, Mark Dresser ja Cyrille) ja Haitian Fascination (Hamiet Bluiett, Alix Pascal, Lisle Atkinsson, Frisner Augustin ja Cyrille).
TUMfest06:n yhteydessä julkaistaan Andrew Cyrille – Greg Osby Duon ensimmäinen levy, Andrew Cyrille with Greg Osby: Low Blue Flame (TUM CD 016).
Innanen – Sooäär – Bennink Trio
Mikko Innanen altto-, sopraano- ja baritonisaksofoni Jaak Sooäär kitara Han Bennink rummut
Myös Innanen – Sooäär – Bennink Triossa kohtaavat nuoruuden into ja iän tuoma kokemus. Trion syntyhistoria voidaan johtaa Kööpenhaminan Rhythmic Music Conservatoryyn, jossa sekä saksofonisti Mikko Innanen että eestiläinen kitaristi Jaak Sooäär opiskelivat 1990- luvun lopussa. Eurooppalaisen vapaan jazzin todellisiin legendoihin lukeutuva Han Bennink puolestaan vieraili konservatoriossa opettajana ja tämän vierailun pohjalta syntyi sekä molemminpuolinen musiikillinen kunnioitus että halu tehdä tulevaisuudessakin yhteistyötä. Vuonna 2003 trio sitten tekikin Suomen ja Baltian kiertueen ja esiintyy nyt ensi kerran yhdessä tuon kiertueen jälkeen.
Mikko Innanen (s. 1978) valmistui Sibelius-Akatemian jazzosastolta vuonna 2003 ja on viime vuosina ollut yksi aktiivisimmista nuorista muusikoista suomalaisella jazzrintamalla esiintyen laajasti myös Suomen ulkopuolella. Seurausta Innasen opinnoista Rhythmic Music Conservatoryssa on ollut yhteistyö nuorten tanskalaisten muusikoiden kanssa, joka johti Delirium-yhtyeen (Innasen lisäksi trumpetisti Kasper Tranberg, basisti Jonas Westergaard ja rumpali Stefan Pasborg) ja Triot-yhtyeen (Innanen, basisti Nicolai Munch-Hansen ja Pasborg) perustamiseen. Suomalaisista kokoonpanoista tunnetuimpia ovat Nuijamiehet, Gourmet ja Mr. Fonebone sekä Innasen johtama Innkvisitio (Innanen, saksofonisti Timo Lassy, pianisti Seppo Kantonen ja rumpali Tuomas Riippa).
Jaak Sooäär (s. 1972) aloitti musiikillisen uransa poikakuoron jäsenenä esiintyen eri puolilla silloista Neuvostoliittoa. Hän valmistui Tallinnan Musiikkikonservatoriosta vuonna 1994 ja Rhythmic Music Conservatorystä vuonna 2001. Vuodesta 1989 alkaen Sooäär on ollut aktiivinen erityisesti jazz- ja popmuusikkona soittaen käytännöllisesti katsoen kaikkien eestiläisten alan muusikkojen kanssa. Sooäär on ollut mukana lukuisissa kansainvälisissä projekteissa, kuten European Youth Jazz Orchestra (1999) ja EBU Big Band (2003), ja pienyhtyeissä, kuten The Dynamite Vikings, Erdmann/Sooäär Desert Time, The Jaaksters, Mockunas-Pasborg Project, Almost Zepra, joista monet on palkittu erilaisten kansainvälisten tapahtumien yhteydessä. Suomalaisista muusikoista Sooäär on Mikko Innasen ohella esiintynyt esimerkiksi Raoul Björkenheimin ja Jari Perkiömäen kanssa.
Han Bennink (s. 1942) saavutti vahvan aseman Hollannin jazzpiireissä jo nuorena miehenä 1960-luvun alkupuolella ja soitti usein vierailevien amerikkalaisten tähtien, kuten Sonny Rollinsin, Ben Websterin, Wes Montgomeryn, Johnny Griffinin, Eric Dolphyn, ja Dexter Gordonin kanssa. Tältä ajalta on myös peräisin hänen vahvasti svengaava soittotyylinsä, jonka alkuperäinen lähtökohta oli Benninkin varhaisen sankarin Kenny Clarken soittotyyli. Bennink tullaan myös aina muistamaan Eric Dolphyn viimeisen levytyksen (Last Date, PolyGram, 1964) rumpalina. Bennink oli kuitenkin myös yksi hollantilaisen jazz avantgarden keskeisimmistä hahmoista. Yhdessä pianisti Misha Mengelbergin ja saksofonisti Willem Breukerin kanssa Bennink perusti Instant Composers Pool -nimisen musiikillisen kollektiivin, jolla oli tärkeä osa Hollannin voimakkaassa vapaan jazzin liikkeessä. 1960 luvun lopulta alkaen Bennink on myös tehnyt yhteistyötä useiden eurooppalaisen vapaan jazzin pioneerien kanssa, mukaan lukien saksofonistit John Tchicai ja Peter Brötzmann, kitaristi Derek Bailey ja pianisti Fred van Hove. Viime vuosien kokoonpanoista ehkä tunnetuin on Clusone 3 (saksofonisti/klarinetisti Michael Moore, sellisti Ernst Reijseger ja Bennink), jonka useat levytykset ovat olleet sekä kriitikko- että yleisömenestyksiä.
TUMfest06:n yhteydessä julkaistaan Innanen – Sooäär – Bennink Trion ensimmäinen levy, ”Spring Odyssey” (TUM CD 015), joka äänitettiin Jumo Jazz Clubilla vuoden 2003 kiertueen yhteydessä.
Archie Shepp Trio
Archie Shepp tenorisaksofoni, piano Reggie Workman basso Pheeroan AkLaff rummut
Saksofonisti/pianisti Archie Sheppin, basisti Reggie Workmanin ja rumpali Pheeroan akLaffin muodostama trio tuo yhteen kolme todellista improvisoidun musiikin mestaria. Shepp on eittämättä yksi vapaan jazzin legendaarisimmista saksofonisteista, joka edelleen luo uutta musiikkia ja soittaa sekä tenorisaksofonia että pianoa vähentymättömällä voimalla ja luovuudella. Myös Reggie Workman on kuulunut vapaan jazzin kantaviin voimiin aina 60-luvun alusta lähtien ja on tullut suomalaiselle yleisölle tunnetuksi paitsi yhteistyöstään esimerkiksi John Coltranen, Archie Sheppin, Max Roachin, David Murrayn ja Oliver Laken kanssa myös Edward Vesalan ja Juhani Aaltosen kanssa tekemistään levytyksistä. Pheeroan akLaff taas edustaa nuorempaa 1970- ja 1980-luvuilla esiin tullutta sukupolvea, jonka yhteistyö esimerkiksi trumpetisti Leo Smithin ja saksofonisti Oliver Laken kanssa on nostanut hänet yhdeksi oman sukupolvensa johtavista rumpaleista. Archie Shepp Trion esiintymisestä on syytä odottaa todellista vapaan improvisoinnin juhlaa.
Archie Shepp (s. 1937) on 1960-luvun vapaan jazzin johtavia hahmoja, joka tunnetaan hyvin myös musiikkia ja yhteiskuntaa koskevista vahvoista mielipiteistään. Monet Archie Sheppin levytyksistä kuuluvat modernin jazzin keskeiseen tuotantoon. Levytettyään 1960-luvun alussa esimerkiksi pianisti Cecil Taylorin kokoonpanoissa, Archie Shepp on lähes yksinomaan johtanut omia yhtyeitään. Hän julkaisi ensimmäisen oman levytyksensä Archie Shepp-Bill Dixon Quartetin kanssa vuonna 1962 ja samana vuonna hän myös ensimmäisen kerran vieraili Yhdysvaltojen ulkopuolella esiintyen trumpetisti Bill Dixonin kanssa Helsingissä järjestetyillä maailman nuorison festivaaleilla. Sheppin matka Helsinkiin johti myös tapaamiseen saksofonisti John Tchicain kanssa. Tämän tapaamisen seurauksena Tchicai muutti New Yorkiin ja perusti yhdessä Sheppin kanssa The New York Contemporary Five -nimellä tunnetun kokoonpanon, jonka kanssa Shepp teki toisen oman levytyksensä vuonna 1963. Sheppin tavoin Philadelphiasta kotoisin olleen saksofonisti John Coltranen otettua Sheppin suojelukseensa, tämä onnistui saamaan levytyssopimuksen Impulse -levymerkin kanssa, jonka seurauksena Shepp teki Impulselle yli 10 levytystä, jotka kaikki kuuluvat Sheppin ja Impulsen välisen yhteistyön kattaman ajan (1964-72) parhaimmistoon. Jo ensimmäisellä näistä levytyksistä (Four for Trane) esiintyi myös basisti Reggie Workman, joka Sheppin tapaan muutti kotikaupungistaan Philadelphiasta New Yorkiin 1960-luvun alussa. Mukana tällä levytyksellä olivat myös pasunisti Roswell Rudd ja John Tchicai, jotka olivat Sheppin keskeisiä yhteistyökumppaneita 1960-luvulta. Tätä ensilevyä seurasi 1960-luvun todellisiin merkkipaaluihin kuulunut Fire Music ja johdonmukaisen korkean tason säilyttäneet albumit kuten On This Night, Mama Too Tight ja The Magic of Ju-Ju sekä The Cry of My People, jolla Sheppin lisäksi esiintyi gospellaulajia, suuri jazzorkesteri, kamariorkesteri ja pienempiä jazzkokoonpanoja erilaisina yhdistelminä. Impulse -kauden jälkeen Shepp on jatkanut levytystuotantoaan esimerkiksi Freedom, Enja, Black Saint, SteepleChase ja Soul Note -levymerkeillä. Vuonna 2000 Shepp palasi jälleen yhteistyöhön pasunisti Roswell Ruddin kanssa kokoonpanolla, johon heidän lisäkseen kuuluvat Reggie Workman, rumpali Andrew Cyrille ja ajoittain toisena pasunistina Grachan Moncur III. Kokoonpanon kiitetty live-levytys on ilmestynyt Verve -levymerkillä.
Reggie Workman (s. 1937) aloitti uransa jazzmuusikkona vuonna 1958 saksofonisti Gigi Grycen yhtyeessä ja soitti pian esimerkiksi Freddy Colen, Red Garlandin ja Roy Haynesin kokoonpanoissa. Muutettuaan New Yorkiin 1960-luvun alussa Workman vakiinnutti pian asemansa yhtenä jazzin johtavista nuorista basisteista soittaen esimerkiksi John Coltranen, Art Blakeyn, Yusef Lateefin, Herbie Mannin, Thelonius Monkin, Miles Davisin, Freddie Hubbardin, Archie Sheppin ja Lee Morganin kokoonpanoissa. Coltranen kanssa tekemiensä levytysten (”Africa/Brass” ja ”Live at the Village Vanguard”, Impulse) lisäksi Workman osallistui 1960-luvulla useisiin muihinkin klassisiin levytyksiin sekä Blue Note- että Impulse -levymerkeille. 1960-luvun jälkeen Workman on tunnettu yhtenä tärkeimmistä moderniin jazziin keskittyneistä basisteista, joka jatkuvasti etsii vapaan jazzin rajoja. Hän on eri aikoina esiintynyt ja levyttänyt esimerkiksi Max Roachin, Charles Tolliverin, Billy Harperin, Archie Sheppin, David Murrayn, Mal Waldronin, Elvin Jonesin, Marilyn Crispellin ja Oliver Laken kokoonpanoissa. Suomalaisille Workman on myös tullut tutuksi esiintyessään ja levyttäessään Edward Vesalan (”Heavy Life”, Leo) ja Juhani Aaltosen (”Prana”, Leo; ”Strings Revisited”, ja ”Reflections”, TUM) kanssa. 1980-luvulta alkaen Workman on yhä useammin johtanut omia kokoonpanojaan ja on julkaissut useita kiitettyjä levyjä omissa nimissään (esimerkiksi ”Summit Conference” ja ”Celebral Caverns”, Postcards, joilla Sam Rivers on keskeinen solisti). Reggie Workman Ensemblen jäseninä ovat eri aikoina toimineet esimerkiksi Don Byron, Andrew Cyrille, Marilyn Crispell, Gerry Hemingway, Oliver Lake, Jeanne Lee ja John Purcell. Omien kokoonpanojensa ohella Workman on tällä hetkellä esimerkiksi Trio 3:n (Oliver Lake, Workman ja Cyrille), Roswell Rudd/Archie Shepp Groupin (Rudd, Shepp, Workman ja Cyrille), The New York Art Quartetin (John Tchicai, Roswell Rudd, Workman, Milford Graves ja Amiri Baraka) ja New York Jazz Quartetin (James ”Blood” Ulmer, John Hickas, Workman ja Rashied Ali) jäsen ja esiintyy usein duona saksofonisti Archie Sheppin kanssa.
Pheeroan AkLaff (s. 1955) edustaa nuorempaa 1970-luvulla esiin tullutta modernin jazzin sukupolvea. AkLaff tunnetaan monipuolisena rumpalina vaikkakin hänet yleensä yhdistetään vapaasti improvisoituun jazziin tai jazzin avantgardeen. Uransa alkupuolella AkLaff soitti esimerkiksi vibrafonisti Jay Hoggardin ja trumpetisti Leo Smith kokoonpanoissa, mutta erityisesti hänet tunnetaan pitkäaikaisesta yhteistyöstään saksofonisti Oliver Laken kanssa. AkLaff on myöskin ollut esimerkiksi Henry Threadgillin, George Adamsin, Sonny Sharrockin, Anthony Davisin, James Newtonin, Baikida Carrollin, Cecil Taylorin, Don Byronin, Yosuke Yamashitan, Anthony Braxtonin ja Myra Melfordin eri kokoonpanojen jäsen. Kaikkien edellä mainittujen kanssa tekemiensä levytysten lisäksi AkLaff on myös julkaissut useita levytyksiä omissa nimissään.
Sunnuntai 29.1. klo 16.00 ”A Futuristic Retrospective: Juhani Aaltonen@70”
TUMfest06 -tapahtuman toinen konserttipäivä on omistettu saksofonisti/huilisti Juhani Aaltoselle, joka täyttää 70 vuotta joulukuun 12. päivänä. Juhani Aaltosen ura ammatti- muusikkona alkoi jo vuonna 1961 ja hän nousi pian suomalaisen jazzin eturiviin. Hänen pitkälle uralleen on ollut ominaista korkea taiteellinen taso hyvinkin erilaisissa yhteyksissä vaihdellen tanssimusiikista aina vapaasti improvisoituun jazziin ja progressiivisesta rockista hengelliseen musiikkiin. Aaltosen tärkeimmät yhteistyökumppanit hänen pitkän uransa aikana ovat kuitenkin olleet Suomen modernin jazzin johtavat säveltäjät eli Henrik Otto Donner, Heikki Sarmanto ja Edward Vesala. Tälle yhteistyölle tekee kunniaa juhlakonsertin ensimmäinen puolisko kun taas konsertin toisen puoliskon yhteydessä kuullaan Juhani Aaltosen uusinta kokoonpanoa eli kvartettia yhdessä kitaristi Raoul Björkenheimin, basisti Reggie Workmanin ja rumpali Andrew Cyrillen kanssa.
Juhani Aaltonen (s. 1935) aloitti uransa free lance -muusikkona vuonna 1961, jolloin hän myös aloitti lyhyeksi jääneet opintonsa Sibelius-Akatemiassa. 1960-luvulla Aaltonen työskenteli mm. Heikki Sarmannon, Edward Vesalan, Henrik Otto Donnerin ja Esa Pethmanin kanssa. Lisäksi Aaltonen oli yksi Tasavallan Presidentti -yhtyeen varhaisista jäsenistä ja soitti sekä sen ensimmäisellä levyllä että hiljattain vuosien tauon jälkeen ilmestyneellä uudella levyllä. 1960-luvulla Aaltonen työskenteli myös esimerkiksi Radion tanssiorkesterin ja Radion viihdeorkesterin kanssa aloittaen näin pitkän uransa viihdemuusikkona, joka perheelliselle jazzmuusikolle oli tuolloin välttämättömyys. Vapaa jazzilmaisu on kuitenkin aina ollut Juhani Aaltosen ominta aluetta.
1970-luvulla Aaltonen opiskeli Berklee School of Musicissa Bostonissa ja jatkoi yhteistyötään esimerkiksi Heikki Sarmannon ja Edward Vesalan kanssa eri kokoonpanoissa. Vuosikymmenen lopulla Aaltonen oli noin kolmen vuoden ajan norjalaisen basistin Arild Andersenin yhtyeen jäsen. Aaltonen oli myös Uuden Musiikin Orkesteri UMO:n perustajajäsen vuonna 1975 ja toimi orkesterissa vuoteen 1986 saakka. Aaltonen jätti UMO:n saatuaan 15 vuotisen taiteilija-apurahan.
1980-luvulla Aaltonen jatkoi tiivistä yhteistyötä mm. Edward Vesalan, Heikki Sarmannon, Jukka Linkolan, Henrik Otto Donnerin ja Maija Hapuojan kanssa. Osana tätä yhteistyötä Aaltonen esiintyi solistina useissa suurmuotoisissa teoksissa, mukaan lukien Heikki Sarmannon Suomi-symfonia, joka esitettiin New Yorkin Carnegie Hallissa 8.1.1988.
1990-luvulla Aaltonen oli erityisen kiinteässä yhteistyössä Heikki Sarmannon kanssa useiden konserttikiertueiden ja levytysten puitteissa mukaan lukien Aaltoselle omistettu 8-osainen huilusarja Pan-fantasia sekä huilulle ja pianolle sävelletty Silver Spell -teos. 1990-luvulla Aaltonen myöskin esitti ja levytti hengellistä musiikkia.
Vuodesta 2002 alkaen Aaltonen on johtanut omaa trioaan basisti Ulf Krokforsin ja rumpali Tom Nekljudowin kanssa. Trio on saavuttanut vahvan aseman sekä Suomessa että kansainvälisesti ja sen ensimmäinen levytys ”Mother Tongue” (TUM) palkittiin Emma-patsaalla vuoden 2004 parhaana kotimaisena jazzlevynä. TUM Records on myös julkaissut Aaltosen levyn ”Strings Revisited” (Henrik Otto Donner, Kamariorkesteri Avanti, Workman ja Cyrille) ja ”Reflections” (Workman ja Cyrille).
TUMfest06 -tapahtuman yhteydessä julkaistaan Juhani Aaltonen Trion uusin levy, ”Illusion of a Ballad” (TUM CD 013)
Kamarikuoro Grex Musicus
Juhani Aaltonen tenorisaksofoni Mongo Aaltonen lyömäsoittimet Marjukka Riihimäki kapellimestari Henrik Otto Donner säveltäjä
Juhani Aaltosen juhlakonsertin avaa kamarikuoro Grex Musicus johtajanaan Marjukka Riihimäki. Grex Musicus on tullut tunnetuksi paitsi korkeasta laadustaan myös tyylillisestä monipuolisuudestaan. TUMfest06:n yhteydessä kuoro tekee yhteistyötä vapaasti improvisoivan tenorisaksofonistisolistin kanssa ehkä ensimmäisenä kamarikuorona ainakin suomalaisen musiikin historiassa. Henrik Otto Donnerin uusi sävellys saa kantaesityksensä TUMfest06:n yhteydessä.
Juhani Aaltonen – Heikki Sarmanto Duo
Juhani Aaltonen tenorisaksofoni ja huilut Heikki Sarmanto piano
Pianisti ja säveltäjä Heikki Sarmannon yhteistyö Juhani Aaltosen kanssa muodostanee yhden pitkäaikaisimmista ja tuottoisimmista musiikillisista kumppanuuksista suomalaisen jazzin historiassa. Jo 60-luvun loppupuolelta alkaen Juhani Aaltonen on ollut lähes kaikkien Heikki Sarmannon tärkeimpien teosten keskeinen solisti yhteistyöhankkeiden vaihdellessa vapaamuotoisesti duo-ilmaisusta solistin rooliin suurissa orkesteriteoksissa ja jazzmessussa. Aaltosen ja Sarmannon yhteisen duon puitteissa heidän intuitiivinen yhteistyönsä kuitenkin pääsee parhaiten oikeuksiinsa.
Edward Vesala: Lauluja ja balladeja
Juhani Aaltonen tenorisaksofoni ja huilut Kari Heinilä sopraano- ja tenorisaksofoni, huilut Pepa Päivinen tenori-, sopraano- ja baritonisaksofoni, huilut Pentti Lahti alttosaksofoni, bassoklarinetti ja huilut Matti Riikonen trumpetti Max Savikangas alttoviulu Juho Laitinen sello Iro Haarla piano ja harppu Raoul Björkenheim kitara Ulf Krokfors basso Tom Nekljudow rummut Johanna Iivanainen laulu Tuomo Prättälä laulu
Edward Vesalan tuotannon ehkä vähiten tunnettuun vaiheeseen kuuluvat useat laulut, jotka hän sävelsi 1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alussa. Tämän kauden keskeisiä levytyksiä ovat ”Rodina” (Love Records), ”Neitsytmatka” (Polarvox) ja ”MauMau” (Johanna), jotka kaikki sisältävät todellisia helmiä. Juhani Aaltosen juhlakonserttia varten pianisti/harpisti ja säveltäjä Iro Haarla on tehnyt tämän kauden keskeisistä lauluista ja kahdesta vähemmän tunnetusta balladista uudet sovitukset suurehkolle kokoonpanolle, jonka laulusolisteina toimivat tämän hetken johtava suomalainen jazzlaulajatar Johanna Iivanainen sekä Ilmiliekki Quartetista ja Quintessence-yhtyeestä ehkä paremmin pianistina tunnettu Tuomo Prättälä. Säestävässä kokoonpanossa esiintyy Juhani Aaltosen ohella kotimaisen saksofonistikuntamme parhaimmistoa eli Kari Heinilä, Pepa Päivinen ja Pentti Lahti, jotka kaikki tekivät yhteistyötä Vesalan kanssa hänen uransa eri vaiheissa. Mukana ovat myös Vesalan Sound and Fury -kokoonpanoon eri aikoina kuuluneet trumpetisti Matti Riikonen, kitaristi Raoul Björkenheim ja basisti Ulf Krokfors sekä luonnollisesti sen kantajäsen pianisti/harpisti Iro Haarla. Rummuissa on Vesalan oppilaana jo 1980-luvulla ollut Tom Nekljudow, joka yhdessä Aaltosen ja Krokforsin kanssa muodostaa yhden viime vuosien suosituimmista suomalaisista jazzkokoonpanoista eli Juhani Aaltonen Trion. Lisäksi kokoonpanoa on vahvistettu kahdella jousisoittajalla.
Juhani Aaltonen Quartet
Juhani Aaltonen tenorisaksofoni ja huilut Raoul Björkenheim kitara Reggie Workman basso Andrew Cyrille rummut
Juhani Aaltonen Quartet on ehkä koko TUMfest06:n yllätysherkin kokoonpano. Tässä kvartetissa Juhani Aaltonen ja toinen suomalaisen vapaan jazzin aateliin kuuluva muusikko eli Raoul Björkenheim kohtaavat todelliset vapaan jazzin legendat eli basisti Reggie Workmanin ja rumpali Andrew Cyrillen. Juhani Aaltonen on esiintynyt jo aiemmin eri yhteyksissä Reggie Workmanin kanssa ja myös triona Reggie Workmanin ja Andrew Cyrillen kanssa (”Reflections”, TUM). Kitaristi Raoul Björkenheim tuo kuitenkin kokoonpanoon täysin uuden dynamiikan, jonka lopullinen vaikutus selviää vasta Savoy-teatterissa tammikuun 29. päivänä. Hänen osaltaan kyseessä on myös ensikohtaaminen muiden kvartetin jäsenten kanssa. Kvartetti tulee esittämään lähinnä Juhani Aaltosen ja Raoul Björkenheimin sävellyksiä.
Ohjelma
Lauantai / Saturday 28.1.2006 klo 19 / 7:00 p.m. Greg Osby – Andrew Cyrille Duo Innanen – Sooäär – Bennink Trio Väliaika / Intermission Archie Shepp Trio
Sunnuntai / Sunday 29.1.2006 klo 16 / 4:00 p.m. ”A Futuristic Retrospective: Juhani Aaltonen@70” Chamber Choir Grex Musicus, Juhani Aaltonen (ts), Mongo Aaltonen (perc) Juhani Aaltonen & Heikki Sarmanto Duo Edward Vesala – Songs and Ballads: Juhani Aaltonen (ts, fl) + Heinilä, Päivinen, Lahti, Riikonen, Savikangas, Laitinen, Haarla, Björkenheim, Krokfors, Nekljudow, Iivanainen, Prättälä Väliaika / Intermission Juhani Aaltonen Quartet
Liput- tickets: päivälippu – one day 30/20 e ; kaksi päivää – two days 50/30 e
Production: TUM Records Oy & Savoy-teatteri
