2025 Mustik Motel MMM007
1.Teppo
2.Big Hands, Deep Voice
3.The Universe In One Play
4.Birthday Invitation
5.Tactile Dreamscapes
6.Dance Of The Toys
7.Sea Of People
8.Hands
9.With Friends You Fly High
10.Duo
Composed by Kadi Vija.
Kadi Vija – vocals, synths, hand clap, percussions, Teppo Mäkynen – programming, synths, percussions, hand clap, vibraphone, effects, Teppo Vija – piano.
Produced, recorded and mixed by Teppo Mäkynen
Mastered by Jarno Alho
Kadi Vija sai Tiny handsista Jazz-Emman, siis levystä jolla ei ole jazzia. Kaksi jazztöistään tunnettua muusikkoa kyllä, nimittäinen laulaja Vida ja multimies, mutta parhaiten sittenkin jazzrumpalina tunnettu Teppo Mäkynen.
Siinä ei nokan koputtamista, että levy Emman sai, mutta samalla palkitseminen kertoo hyvin konkreettisesti musiikin kategorisoinnin vaikeudesta ja ehkä jopa järjesttömyydestä.
Emma-sarjojen laatikot ovat kovin ahtaita. Emmoista ”Alternative” (mitäköhän tämä on suomeksi?) ja ”Kriitikoiden valinta” olisivat voineet sattua Vijan levyllekin, mutta silti tuntuu, että Emman on vaikea ymmärtää musiikillisten rajojen yli kurottelua, ”Experimental” tai joku vastaava sieltä puuttuu.
No, Emma on vain yksi tapa tehdä musiikkia tunnetuksi, ja ns. kaupalliset meriitit ovat siellä tietysti keskiössä.
Unohdetaan siis tykkänään Emma, mutta onneksi meillä on Kadi. Rohkea visionääri, joka tekee musiikkinsa aina omista lähtökohdistaan, muiden mielipiteitä miettimättä. Kuka muu muka lähtisi tekemään pieleenlaulamisen mestarin, Phoebe Buffayn lauluja uusiksi? Karmea ajatuskin!
Emma-palkittu Tiny hands on elektroakustista musiikkia, Vijan säveltämää, ja yhdessä Teppo Mäkysen kanssa toteuttamaa. Kypsytysaika on ollut pitkähkö, prosessia on viilattu rauhassa vuosina 2023-2025. Mäkynen on äänittänyt ja miksannut kaiken, hoitanut myös ohjelmointia ja efektejä, soittanut syntikoita, lyömäsoittimia ja vibrafonia. Syytä on myös mainita taputukset (hand clap), joista molemmat ovat vastuussa, niillä on näet oikeasti roolia musiikissa.
Kadin tonttia ovat laulun, puheen ja kaikenlaisen äänitaiteen (ja niiden taputusten) lisäksi syntikat ja lyömät.
Elektronista musiikkia ihmisen äänellä vahvistettuna, ja ehdottomasti: minimalismia. Samalla tämä on kokonaistaideteos, albumi on syytä kuunnella kokonaisena alusta loppuun jotta pääsee ns. fiiliksiin.
Kappaleita ei siten ole tarvis toisistaan erotella, otetaan vain malliksi moninaisuudesta poimintoja tuolta täältä:
Elämän ääniä. Unenomaisia näkyjä. Supermatalaa sykettä. Vellontaa. Helikopteriefekti. Tuutulaulu. Kuiskailua. Hyminää. Tavuja. Kirjainten luettelointia. Lapsi löytää pianon.
Useassa kohdassa pidän supermatalista synteettisistä bassoäänistä, niissä on potkua. Ylipäätään soundimaailma on rikas ja raikaskin. Sen sijaan minimalistinen toisteisuus kääntyy valitettavasti ajoittain korvissani puuduttavaksi junnaukseksi. Uskoisin tämän levyn perusominaisuuden jakavan kuulijoita: toiselle toisteisuus on heikkoutta, toiselle taas juuri se viettelevä voima.
Kappaleista monet ovat palapelin rakentamista, ja nyt puhutaan usein todella pienistä palasista. Taidokkaasti ne löytävät paikkansa, lomittuvat, löytävät yhteisen sykkeen, instrumentaalinen ja äännelty sekoittuvat. Vija ja Mäkynen maalaavat voimallisin väriyhdistelmin.
Vinkki: Kadi Vijan levyistä on kirjoittanut Auli Särkiö-Pitkänen Levyhyllyt-palstalla (Musiikkikirjastot.fi). Suosittelen tutustumista, artikkelissa lähestytään Kadi Vijan äänitaidetta laaja-alaisemmin, tuodaan esimerkiksi esille Tiny Hands -levyn yhteyksiä Vijan perhe-elämään, äitiyteen ja etenkin lapsen näkökulmaan.
