Aaron Koskelainen Stampede: Daylight gives a chase
2025 AMP Music Records
1.Tolmie Peak Fire Lookout
2.Day Break
3.Cyclones
4.Midday Traffic
5.Batesian Mimicry
6.Overcast Afternoon
7.Prairie Dog Whistle
8.Dusk
9.Letters from a Realist
10.Midnight Flares
11.Flickering, Flashing
Sävellykset Aaron Koskelainen, paitsi Letters from a Realist Olavi Stanek.
Olavi Stanek (tenorisaksofoni), Risto Kauppinen (tenorisaksofoni), Aaron Koskelainen (kontrabasso), Vilho Louhivuori (rummut).
+ 11: Mikko Innanen (alttosaksofoni)
Tuottaja: Aaron Koskelainen
Äänitys: Joona Pirilä
Miksaus: Tiitus Wargelin
Masterointi: Joel Ward
Kansitaide: Rasmus Niemi
Sattuipa kuunteluun peräkkäin kaksi levyä, joilla on paljon yhteistä. Kaksi kvartettia, kummassakin kaksi saksofonistia kontrabasson ja rumpujen lisäksi, debyyttilevyt, bändinjohtajan säveltämää musiikkia, ja maantieteellisestikin alle 100 kilometrin likiyhteys löytyy: Aaron Koskelainen on kotoisin Porvoosta, ja sen toisen kvartetin liideri Arttu Huopainen Haminasta.
Sen enempää bändejä ei kannata vertailla, mutta kun pianottomat puhallinvetoiset jazzbändit sattuvat olemaan sydäntä lähellä, niin mukavahan tällaista trendiä on ihastella.
Koskelaisen kvartetin levy on rakennettu albumimittaan fiksusti. Kappaleita on yksitoista, mutta ”täyspitkiä” vain kuusi. Niissä on rutkasti katetta yhtyeen Stampede-nimelle, rynnistys on välillä todella kiivasta, joten lyhyet rauhoittavat välisoitot ovat paikallaan. Välisoitoista kaksi on puhallinten, kaksi basson ja rumpujen duettoja, yksi on soolobassoimprovisaatio.
Pitkät kappaleet ovat voittopuolisesti bassoriffin varaan rakennettuja, ja hetkittäin metodi tuntuu jo kahlitsevalta. Puhaltimille on moneen paikkaan rakennettu melko pelkistettyä, melodisesti vaatimatonta tekstuuria, joten yhtye on ehdottomasti parhaimmillaan silloin kun hanat avataan, komppi ryskää, Koskelainen käskee bassoaan vahvaan laukkaan riffipohjasta irroten, ja fonistit pääsevät vuorollaan improvisoimaan vapaasti.
Tolmie Peak Fire Lookout on yksi fonistien voimannäytöistä, sieltä pesee ja kunnolla. Prairie dog whistle puolestaan on hyvä esimerkki siitä, miten basso vie energiallaan, ja muiden on vain seurattava mukana. Todella kiirettä Koskelaisella pitää Flickering, Flashing -kappaleessa. Bassoriffillä sekin alkaa, mutta meno vapautuu nopeasti, Mikko Innanen liittyy vieraaksi saksofonikudokseen, ja iskee alttosoolollaan tuimasti free-sfääreissä. Louhivuorikin intoutuu tässä tulisessa triopaahdossa, joka kuuluu albumin huikeimpiin jaksoihin.
Innostavaa musiikkia riittää yllin kyllin muuallakin albumin mittaan. Stampeden avaus lupaa Koskelaiselle omaleimaista ja muutenkin hyvää tulevaisuutta pohjoisen jazzin kentillä.
