Kannaste4: Out of self and into others

9
lukukertaa
Design: Matti Nives.

2025 We Jazz Records (LP/digi WJLP78)

1.New Life
2.The Bridge
3.Ups and Downs
4.No Name
5.It’s All Good
6.Different Worlds
7.Pause
8.Elegy
9.It’s All Good – reprise

Sävellykset Jussi Kannaste, paitsi ”Pause” Joonas Riippa.

Jussi Kannaste, tenorisaksofoni, Tomi Nikku, trumpetti, Petter Eldh, basso, Joonas Riippa, rummut.

Äänitetty Finnvox-studioilla Helsingissä
Äänitys, miksaus, masterointi: Tommi Vainikainen
Design: Matti Nives

Arvio: 4,5 tähteä

Saksofonisti ja tällä levyllä myös korostetusti jazzsäveltäjä Jussi Kannasteen seikkailut minimalistisen jazzin parissa jatkuvat alati kiinnostavina. Vaikka teemoissa vähemmän on enemmän, harmoniat ovat jänniä, ja sovittaminen tai orkestrointi, miten vain, on aivan huippua. Musiikissa jaetaan hienosti tiloja neljälle soittajalle, instrumentit soivat koko kvartetin voimalla, mutta myös kolmin, kaksin tai yksin. Samalla sävelletyn ja improvisoidun suhde on maukkaasti kohdillaan.

New life. Kannasteen saksofonin ja Tomi Nikun trumpetin energisen alkukiihdytyksen jä bändi vaikenee tyystin, jättää fonin yksinään näyttämölle fantasioimaan, uuden yhteisyrityksen jälkeen saksofoni lähtee kovemmille kierroksille tällä kertaa ei yksin, vaan basisti Petter Eldhin ja rumpali Joonas Riipan innostamana. Etenkin Eldhin tiiviisti tikkaava basso saa isoa roolia. Seuraa trumpettisoolo, jonka aikana tenori muistuttaa taustalla harvakseltaan sävellyksen lähtökohdista, trumpetin johtama trio takoo vetävää ja verevää menoa, kunnes lopulta palataan puhaltimien yhteispeliin.

The bridge. Riffi se on hidaskin riffi, tuumii Kannaste, ja toistelee saksofonin matalassa rekisterissä, koko teos asettuu mietiskelevään moodiin, ja basisti Petter Eldh jätetään ihan yksikseenkin tuumimaan. Tenori liittyy lopulta kaveriksi, ja kehä kiertyy temaattisesti ympäri kun trumpettikin saadaan mukaan. Tunnelmapala.

Ups and downs. Rentoa lentoa, trumpetin johtama trio antaa alkutahdit, foni ottaa hetkeksi vahdin, hetken päästä saksofoni ja trumpetti ovat jo läheisriippuvaisina kiinni toisissaan. Vapauden koitettua basso touhuaa taas kovasti jäntevänä saksofoni-improvisaation alla, ja trumpettikin tunkee Kannasteen soolon alle riffittelemään.

No name. Vauhti pois, rumpali Joonas Riipan kilistelyä, basson harvat, painavat sävelet, puhaltimien fraasien vuorottelu, ote yhä improvisatorisempi. Mikä tunnelma, pakko kuunnella silmät kiinni. Täydellinen yöbiisi.

It’s all good. Jatkaa rauhallista moodia, alussa trumpetti ja basso kahdestaan, minimalistinen ote, trumpetti ei nyt montaa säveltä tarvitse. Huomio kiinnittyykin bassoon tekemisiin, sitten saksofoni ja trumpetti löytävät toisensa, mennään yhdessä, vuorotellaan, ja kun tässä puuhassa irrotaan kirjoitetuista linjoista ja mennään vapaammin, kappaleen dynamiikka alkaa muuntua ihan toisenlaiseksi, puhaltajat pistävät sooloihinsa säveliä tihempään ja tiheämpään, kunnes lopussa koittaa paluu turvallisiin lähtökohtiin.

Different worlds. Maailmoja biisissä piisaa. Alkaa Eldhin energisellä yksinsoitolla, Kannasteen hyvin pelkistetty riffi ja basso kietoutuvat yhteen, Riippa rompsuttelee rivakasti, Nikun trumpetti vetelee pidempiä linjoja, pohjalla basso yltyy yhä villimpään menoon, puhaltimet hiljentyvät jättäen basson ja rummut kahdestaan, ja kiirettä pitää etenkin Eldhillä. Saksofoni tulee mukaan, yltyy sooloon, joka on kiivaasta taustasta huolimatta rento ja vapautunut. Pikajuoksussakin kuulemma pärjää parhaiten jos pystyy pitämään askeleensa rentona, ja Kannaste näyttää miten tämmöinen toimii jazzissa. Puhaltimien ensin löydettyä kuoroyhteyden basso saa myös lopettaa yksinään, haipua hiljaisuuteen.

Pause. Lyhyt välisoitto lyömäsoittimilla, niidenkin äärelle voi hiljentyä.

Elegy. Saksofonimeditaatio, ja tällä kertaa on haluttu että puhallinsoittimen puhallus kuuluu efektinä hiljaisen soiton mukana. Kaunista on.

It’s all good reprise. Lyhyt paluu It’s all good -teokseen tunnelmiin on hyvä esimerkki siitä miten samoista lähtökohdista voi syntyä ihan erilaisia tulkintoja ja maailmoja. Repriisi on levollista, seesteistä musiikkia, ja tämän ”take 2:n” lisääminen levyn finaaliksi on oivallisesti paikallaan.