Tuomo Uusitalo Trio: Sörkka
2025 All4Corners Productions Ltd.
1.Minor Blue (Kantonen)
2.Lights (Rinta)
3.Line For Lee (Rinta)
4.I Got It Bad (Ellington)
5.Mellow (Kantonen)
6.I Don’t Seek, I Find (Kantonen)
7.August (Uusitalo)
8.Avec (Uusitalo)
9.Ebbs And Flows (Uusitalo)
10.Long Ago And Far Away (Kern) (Live @ Logomo, Turku Finland)
Tuomo Uusitalo (piano), Juuso Rinta (bass), Roope Kantonen (drums).
Recorded at Finnvox Studios, Helsinki, Finland by Heikki Savolainen & Valtteri Tuominen
Produced by Tuomo Uusitalo Trio & Heikki Savolainen.
Executive producer: Heikki Savolainen/All4Corners Productions Ltd.
Pianisti Tuomo Uusitalon elämässä New York on vaihtunut Helsinkiin, ja siellä etenkin Sörnäisiin, voisi uuden albumin nimestä päätellä. Tuomo Uusitalo Trio on isännöinyt jazzklubia ravintola Sörkän Ruusussa jo muutaman vuoden ajan, ja hionut samalla yhteispelinsä aivan timanttiseen iskuun.
Todella hieno, jo meritoitunutkin trio on kyseessä. Uusitalo oli Pori Jazzin Vuoden taiteilija vuonna 2023, Kantonen puolestaan valittiin Jazzmuusikot ry:n Vuoden muusikoksi vuonna 2022. Rinta on näkyvimpiä nuoren polven jazzbasisteja Suomessa.
Triolla on oma henki, oma svengi, oma flow. Sen musiikkiin on nimenomaan helppo heittäytyä, antautua virran vietäväksi.
Esimerkiksi: mikä ihana keveys ja melodinen virtaus viekään kuulijaa Juuso Rinnan säveltämässä Lights-kappaleessa.
Entäs I got it bad, johan on upea balladitempoinen tulkinta Duke Ellingtonin sävelmästä, pakoton, rento ja samalla syvä. Kantosen Mellow seuraa klassikkoa häpeilemättä: upean lyyrisen triosoitannan jälkeen Rinnan basso nousee päärooliin, eikä basistin soittoa ajattele soolona vaan tarinan kertomisena.
Rinnan basso on muutenkin usein tärkeässä roolissa solistina ja melodisen otteensa kautta samalla kappaleen hengen määrittäjänä. Tästä kertoo August, joka on minulle kuitenkin ennemmin loka- tai marraskuun musiikkia. Maisema on utuisen harmaa, värit ovat vähissä. Luonnossa näkyvät vain lempivärini musta, valkoinen ja harmaa, ja samat melankolian tunnussävyt kuuluvat kauniisti myös musiikissa.
Levyn tasapaino kallistuu lievästi rauhallisten tempojen ja hillittyjen äänenpainojen puolelle. Niitä reippaampia vetoja ovat railakkaasti boppaava Line for Lee, pianovampin yllyttämään rumpurutistukseen päättyvä I don’t seek, I find sekä huima svengijuhla Avec.
Long ago and far away on Turun Logomossa tallennettu liveveto, jonka mukaan ottaminen on loistoväläys. Levy on levy ja live on live, ja nyt viimeisen päälle ehyiden studioteosten perään saadaan näyte jazzin viriilistä villiintymisestä klubioloissa, rumpusooloa myöten.
