Tapio, Jorma: Aliseen

202
lukukertaa
Photo by Reuben Radding ; Graphic design by Sergio Vazzali.

2020 577 Records
Jorma Tapio & Kaski: Aliseen

1.Reppurin laulu (Oskar Merikanto)
2.Henkäys (Rauhala, Tapio, Tuomi)
3.Lasten juhlat (Tapio)
4.Siltasalmi (Rauhala)
5.She’s back (Rauhala)
6.Lost (Tapio)
7.Manner (Ismo Laakso)
8.Huli (Rauhala, Tapio, Tuomi)
9.Way off (Edward Vesala)
10.Nukunuku (Rauhala, Tapio, Tuomi)
11.Aliseen (Rauhala, Tapio, Tuomi)

Jorma Tapio (alto sax, tenor sax, flute, bass flute, wooden flute, kantele), Ville Rauhala (bass), Janne Tuomi (drums, percussion, kantele).

Recorded 10/2019 at V.R. Studio, Turku, Finland by Jarno Alho, Alho Audio Mastering
Mastered by Jeremy Loucas at Sear Sound, New York City

Arvio: 4,5 tähteä

 

Jos pitää luetella merkittäviä suomalaisia free jazz -muusikoita, Jorma Tapio on ihan niiden ensimmäisten mieleen tulevien joukossa. Saksofonisti (multi-instrumentalisti oikeastaan) ja säveltäjä on tehnyt vähintään Pro Finlandian edestä taiteellista työtä omien yhtyeidensä vetäjänä ja huomion arvoisesti myös Edward Vesalan perustaman Sound & Fury -orkesterin perinnön vaalijana.

Ja oli vain ajan kysymys milloin Tapion ja Tampereen free-dynastian tiet kohtaavat. Emoyhtye Black Motor jatkaa kaupungissa edelleen, rinnalle on tullut Hot Heros, ja Tapion Kaski-yhtyekin on aikaa sitten “tamperelaistunut”. Yksi mies yhdistää näitä kolmea yhtyettä, basisti Ville Rauhala näet, ja siinä onkin sellainen mies että huhheijaa. Tajusin näet tätä kuunnellessa, etten ole koskaan kuullut Rauhalalta mitään puolivillaista, kaikki ne lukuisat eri genrejen yhtyeet, joissa basisti on mukana, ovat olleet upeita elämyksiä, keikoilla varsinkin. Basisti voi usein jäädä tai jättäytyä ryhmässä taustavoimaksi, mutta Rauhala nostaa jokaisen yhtyeensä tasoa selkeästi, aina sen ratkaisevan pykälän.

Yhtyeessä on siis suomalaisen freejazzin legenda ja yksi tärkeimmistä basisteistamme. Rumpali Janne Tuomi ei anna tällaisten häiritä, vaan heittäytyy joka solullaan yhteiseen tarinankerrontaan. Niin free jazzin kuulen, musiikillisten tarinoiden kertomisena, ja siinä on tietysti haasteita sitä enemmän, mitä enemmän mukana on kertojaääniä ja mitä suurempi on genren edellyttämän vapaan improvisaation osuus. Kaskin musiikissa “ennalta sävelletty” ja “soittaessa sävelletty” ovat molemmat isossa roolissa, mutta yleinen estetiikka noudattaa selkeästi free-perinteitä. Ja se kerronta onnistuu upeasti, kaskilaisten jännite ja muodonta ovat aina kohdillaan, musiikilliset matkat vangitsevat ja puhdistavat.

Maistiaisvinkejä haluavat voisivat kuunnella vaikka upean version Oskar Merikannon Reppurin laulusta (saksofonimelodian levollisuus kohtaa Rauhalan ja Tuomen tiheän pulssin), täydellisesti pysäyttävän Rauhalan sävellyksen Siltasalmi (yksilöiden äänet erottuvat hienosti, mukana sellainenkin harvinaisuus kuin tunteisiin menevä lyömäsoitinvälike) tai Edward Vesalan monimuotoisen Way Off -kappaleen (rauhasta rauhaan sekoamisen kautta, Tapion tenoririekunta laantuu Rauhalan tyynen bassoimpron tullen). Nämä siis vain esimerkkejä, ihan yhtä hienoja ovat Kaskin muutkin soitteet tällä vuoden jazzparhaimmistoon kohoavalla levyllä.