2020 Flame Jazz Records FJRCD004
Kadi Vija Key Project: Roaming in the contemporary society to make peace with it
1.Standing still
2.Blind
3.Water dripping dance
4.Circles and falls (lyrics by Katri Salmenoja)
5.Roaming in the contemporary society
6.Between the lines
7.Chord travel
All songs composed by Kadi Vija.
Kadi Vija (vocals), Max Zenger (bass clarinet), Tuomo Dahlblom (guitar), Tuomas Timonen (drums, glockenspiel, analog synthesizer).
Originally produced of YLE by Jyrki Saarinen
Recorded by Hannu Perälä at Finnvox, Helsinki
Mixed by Ville Riippa
Mastered by Jaakko Viitalähde / Virtalähde Mastering
Yksi hienoimmista asioista musiikissa on se hetki kun levyjen ja keikkojen virrassa pääsee altistumaan taiteilijalle tai yhtyeelle, jolla on ihan oma maailmansa, ja vielä päälle hirveä itseluottamus omaan tekemiseen ja omaan soundiin. Kadi Vija on tällainen oman polkunsa tallaaja, ja Kadi Vija Key Project on tällainen erityislaatuinen yhtye.
Oikeasti minulla ei ole aavistustakaan miten homma on mennyt, mutta yhtyeen koostumus tuntuu hyvin harkitulta, kuin Vija olisi ensin hartaasti miettinyt mitä haluaa sanoaa maailmalle, ja sen jälkeen yhtä hartaasti miettinyt millaisen instrumentaation ja millaisten muusikkopersoonallisuuksien kanssa tehtävän voisi toteuttaa.
Siis oikeasti: kokoonpanossa on soittimina bassoklarinetti, sähkökitara ja rummut! Ei voine syntyä ihan sattumalta…
Vijan laulu on itse asiassa neljäs instrumentti, sanoja on vain muutamassa laulussa, Katri Salmenojan tekstittämässä Circles and falls -kappaleessa, ja Vijan omassa Between the lines-biisissä. Muutoin Vijan lähestymistapa on hyvin instrumentaalinen, teemoja, riffejä ja improja sekoitteleva. Ja ennenkaikkea yhtyeen muiden soittajien kanssa yhteen kietoutuva ja kommunikoiva.
Vijan laulaminen, se oma tyyli, joka on nyt saanut osuvan kehyksen ympärilleen, on vähien eleiden taidetta. Nuotteja voi toki olla runsaastikin, mutta silti tyyli on jotenkin ”vaatimatonta”, understatement hallitsee taiteellista maisemaa. Minkäänlaista revittelyä on turha odottaa scat-improissakaan, ote pitää. Vija on kuin porukan hiljaisin, se joka ei koskaan korota ääntään, mutta jota lopulta kaikki kuuntelevat.
Max Zengerin bassoklarinetti saa vapaimman liitonsa nimikappaleessa ja Circles and falls -biisissä, mutta yhtä lailla sen kaunis, muheva soundi ihastuttaa tarkemmin rajattunakin. Yhtyeen juju on Tuomo Dahlblomin sähkökitaran asettuminen luonnollisena ja ylevänä soivan bassoklarinetin rinnalle. Kitara taas soi tarvittaessa hyvinkin ärhäkästi. Dahlblom on kuitenkin laatinut jokaisen kappaleeseen ainutkertaisen dramaturgian. Esimerkiksi avausbiisi on pelkistettyä nakuttelua, nimikappale painostavaa riffijatkumoa, liikkeen pysähtelyä ja särön vähittäistä kasvattamista. Blindissa Dahlblom maalailee herkästi laulun taustalla, mutta kitarasoolo on ärhäkkä ja särmikäs, ja Water dripping dancessa kitara vasta räjähtääkin. Tuomas Timonen pistelee heti avaukseen mausteiksi kellopeliä ja syntikkaa, mutta tähtihetki on päätöskappaleessa, jossa Timosen soolon jälkeen yhdessä riffittelevä yhtye saa vielä ihmetellä rumpalin totaalista villintymistä. Enkä muista milloin rummut olisivat kuulostaneet näin hyvältä, loistavat rumpusoundit ovat levyllä yksi Key Projectin kivijaloista.
Omaperäinen laulaja, ainutlaatuinen yhtyesoundi. Eipä tulisi mieleen vaatia enempää!
