Aleksi feat. Tapani Rinne & Konsta Mikkonen: The evening

246
lukukertaa
Cover: Aleksi Manninen.

2020 Kuu Records

1.On my way
2.Calming garden
3.Clearance
4.Taste & mercy
5.Highs
6.The bearable lack of meaning
7.On my way (Reprise)

1 & 7 written and performed by Aleksi Manninen
2 – 6 written and performed by Aleksi Manninen, Tapani Rinne and Konsta Mikkonen

Aleksi (guitar), Tapani Rinne (bass clarinet), Konsta Mikkonen (electronics).

Mixed by Konsta Mikkonen
Mastered by Antti Lainas

Arvio: 4 tähteä

 

Lainataan aluksi levynjulkaisutiedotetta: “Musiikkimme on abstraktia, mutta taustalla on yhteisiä ajatuksia rauhoittumisesta, omien ajatusten kuuntelusta, ei-minkään-tekemisestä, hyvästä tylsyydestä… Olisi niin tärkeää joskus vain olla ja antaa ajatusten mennä menojaan.”

Näin sanailee Aleksi eli kitaristi Aleksi Manninen, jolla on taustallaan monenlaisia bändivirityksiä “iskelmästä metalliin”. Siinä sivussa Aleksi on muovaillut ambient-maisemia soolona jo parin vuosikymmenen ajan (myös tällä levyllä saadaan sooloambientista maistiaisia alku- ja loppusoiton myötä). Nyt on aika kypsä nostaa tämä harrastus uudelle tasolle, sillä Aleksi on saanut rinnalleen RinneRadio-muusikot, jazzin ja ambientin yhdistämisestä itselleen elämänuran tehneen Tapani Rinteen sekä multi-instrumentalistin ja tuottajagurun Konsta “Muffler” Mikkosen.

Jokaisella on oma käsityksensä hyvästä tylsyydestä, ja sellaisesta musiikista, joka todella “pakottaa” rauhoittumiseen, ehkä sen mukaan millainen on perussyke tai millaisia oireyhtymiä nyt itse kullakin sattuu olemaan.

Tällä levyllä ambient ei ole leimallisesti kehittyvää eli sitä hitaasti tyystin toiseksi muuntuvaa sorttia, vaan uskoo vahvemmin keskeisten melodisten elementtien sinnikkääseen toistoon. Pitkistä soitteista kolme pohjautuu bassoklarinetin muutaman sävelen mittaiseen riffiin. Calming garden, Clearance ja lähes 20-minuuttinen Highs elävät periaatteessa klarinettiluupin varassa, kuulija havaitsee jo alussa pysyvyyttä edustavat elementit, ja kotipesän määrittelyn jälkeen voi keskittyä muuttujien tarkasteluun. Ambientissa ei siinä puuhassa ole pelkoa kyydistä tippumisesta, joten samalla voi mietiskellä omiaan tai vajota ties mihin sfääreihin viettämään hyvää tylsyyttä.

Taste & Mercy unohtaa luupin ylivoiman kun valtiaaksi nousee bassoklarinetin vapaampi ja samalla tunnevoimaisempi maalailu, joka saa tukea Aleksin kaikuisen kitaran matalan pään jylhistä sävyistä ja Mikkosen säätelemästä sähköisperkussiivisesta pulssista. Yhtä lailla vaikuttava on The bearable lack of meaning. Kitaran heilimöinti, bassoklarinetin matala murina pohjalla ja superkaunis ylärekisteri pinnalla, Mikkosen energiatasoaan hiljalleen vaihteleva biitti, näistä elementeistä rakentuu oma maailmansa, jonne unohtuisi mielellään pitemmäksikin aikaa.