2020 Challenge Records CR73495
1.Something dark
2.Too kind
3.Inner peace
4.Absence
5.Shift
6.Belief
7.Uuspuu
8.Lost
All tracks composed by Tommi Tampio.
Tommi Tampio (guitar), Kasper Haikonen (saxophone), Aapo Wikstén (piano), Juuso Rinta (double bass), Ilkka Oksanen (drums).
Produced by Tommi Tampio
Recorded 10/2018 by Rosku Lohiniva at Sonic Pump Studios, Helsinki
Mixed by Lauri Kallio
Mastered by Anssi Alajuuma
product coordination by Boudewijn Hagemans
Pari pitkää, muutama keskimittainen ja loput lyhyenläntiä tunnelmavälähdyksiä. Säveltäjä Tommi Tampiolla on mitat harkitusti kohdillaan, ja Second Wind Quintetilla kyky viedä kuulija keskelle maisemaa, syvälle tunnelmaan. Levyn alussa ei tarvita montakaan pianon hiljaista sointua, kun kuulija on jo täysin virittäytynyt tulevaan.
Second wind nimenä viitannee siihen energiabuustiin, joka hyvällä tuurilla tulee vielä kerran, kun luulee jo antaneensa kaiken mitä irti lähtee. Yltiöenergistä yhtyeen musiikki ei kuitenkaan ole kuin hetkittäin, hätäilevistä loppukiritunnelmista ollaan kaukana. Sen sijaan musiikki on hyvin kypsää, kauniisti soivaa ja ilmavaa. Joka biisissä on se ”wind”, tuuli, joka pistää musiikin leijailemaan ja kaartelemaan yhä ylemmäs.
Nuoren polven soittajisto ei ole vielä joka jazzkodissa tuttu, mutta muusikot kuulee tekijämiehiksi heti ensitahdeista lähtien. Yhtye on perustettu vuonna 2015, ja nämä yhteiset vuodet aistii, ryhmä on ehtinyt kehittämään itselleen yhtenäisen, omaperäisen ja uskottavan estetiikan.
Levyn pitkistä keskeisteoksista Absence esittelee ylentävän teemansa Kasper Haikosen saksofonin ja Aapo Wiksténin pianon riffikeskustelun lomassa. Yhtyedynamiikka on taiten säädeltyä, värit, valot ja varjot läikähtelevät kauniisti kohdilleen. Piano livahtaa omaan seikkailuunsa, sen kyytiin joutuu ihan huomaamattaan. Tampio kehittelee kitarasooloaan maltillisesti, kaunilla soundilla, nousee liitoon, tuulen selkään. Kun teema sen jälkeen tulee uudestaan, kotiinpääsyn tunnelmaa ei voi välttää. Mutta säveltäjä-Tampio ei tyydy perinteiseen ympyrään sulkeutumiseen, vaan loppuun on jätetty tilaa Ilkka Oksasen jännittävästi rakentuvalle rumpusoololle, jonka kyytiin yhdessä riffittelevä yhtye vielä hetkeksi pääsee.
Uuspuu, pitkistä toinen, on kuin erillisistä palasista kursittu, mutta onnistuu sittenkin. piano kimmeltelee kauniisti teoksen alkupuolella, yhtyesoundi on muutenkin vaikuttava, lyyrinen luonnoltaan. Neljän minuutin jälkeen tapahtuu kummia: maailma pysähtyy. Juuso Rinnan bassoimprovisaatio lähtee kasvamaan täydestä hiljaisuudesta, ja etenee suurta itseluottamusta osoittaen askeettisena, täysin kiireettömästi ja ennen kaikkea täynnä tunnetta. Kun pallomme seuraavan kerran nytkähtää, saksofonin riffi nousee yllyttämään muitakin loppupaisutukseen.
Keskimittaisista biiseistä Shift on kitaran ja saksofonin verevää kaksinkamppailua. Mitä herkimmän johdattelun jälkeen teema esittäytyy tämän kaksikon unisonottelemana, ja intensiteetin yhä kasvaessa Tampio ja Haikonen heittelevät toisilleen voimallisia sooloja, ennen paluuta yhteiseen säveleen. Too kind potkii liikkeelle jännästi pomputellen. Tampion kitarasoolo ei ole kiltti, vaan latautunut ja särmikäs. Haikonen vastaa samalla mitalla, energiat virtaavat, ja loppuun on jälleen varattu jotakin uutta, yllätyksiä ja koukuttavaa konstailua.
Pikkukappaleet ovat kollektiivisia tunnelmaluonnoksia, joilla liipataan sellaisia asioita kuin sisäistä rauhaa, uskomuksia, eksymistä ja jotakin ihan pimeääkin. Levykokonaisuuden kiinnostavuutta nämä vähäisemmät soitteet lisäävät. Esimerkiksi Belief-biisissä Rinta selviää yli puolet ajasta yhdellä sävelellä, ja silti piano ja foni kasvattavat lyhyestä biisistä mielenkiintoisen. Tästähän olisi voinut tulla vaikka mitä, miten ovatkin malttaneet jättää tähän? Vanha konsti, nälän jättäminen, toimii tälläkin kertaa hyvin.
Second Wind Quintet on saanut debyyttinsä peräti maineikkaan hollantilaisen Challenge Recordsin katalogiin, varma laadun tae jo sekin.
