2019 ACT Music + Vision 9882-2
1.January
2.February
3.March
4.April
5.May
6.June
7.July
8.August
9.September
10.October
11.November
12.December
Music composed by Iiro Rantala.
Iiro Rantala (piano).
Produced by Siggi Loch
Recorded 11/2018 by Klaus Scheuermann at the ACT Art Collection Berlin
Backing tracks recorded by Mikko Renfors
Mixed and mastered by Klaus Scheuermann
Iiro Rantala played on the ”Alfred Brendel” Steinway D-524780, tuned by Thomas Hübsch.
My Finnish Calendar-levyn musiikin kuulin ensimmäistä kertaa Äänekoskella, Suolahtisalin Steinway D:llä tulkittuna, puolisen vuotta ennen tämän levyn julkaisua. Se oli koko lailla täydellinen konsertti. Hienoja uusia biisejä, täydellistä pianonsoittoa ja päälle vielä hyvät jutut.
Vivaldi, muiden muassa, meni säveltämään vuodenajat, Iiro sävelsi kuukaudet, ja vieläpä suomalaisesta näkökulmasta. Toki säveltäjää helpottaa, kun on maasta, jossa on oikeasti hyvänä vuonna neljä vuodenaikaa, ja vielä parempana vuonna joka kuukaudella ihan oma tatsinsa.
Mitäs tämä musiikki oikein on? Ne voisivat olla Iiron etydejä, valistuneita vinkkejä monenmoisiin pianonsoiton tekniikoihin. Osaksi ne voisivat olla musiikkia lapsille tai selkojazzia. Tarkoittaa, että mukana on äärimmäisen pelkistettyä, yksinkertaista, jopa satiemaisen ”naiivia” musiikkia. Ja sitten seassa on teknisesti ällistyttäviä jaksoja, joita ei soita tällä tasolla monikaan muu kuin Iiro. Rantala hyödyntää myös sekä konsertissa että levyllä esiäänitettyjä, efektoituja pianojuttujaan, tuomaan mukaan vaikkapa perkussiivista voimaa.
Iiron lyhkäisissä soivat (kuulijasta riippuen) esimerkiksi Mozart, Bill Evans, mykkäelokuvien musa, stride, Chopin, ragtime, salonkiviihde, blues, ja jazzin historiasta sitä ja tätä. Rantala on rajaton, soittaa mitä huvittaa, ja soittaa sekaan myös Suomen metsät, vedet ja ”kelit”.
Ja näin päästiinkiin ydinasioihin, huvittamiseen ja huvittumiseen, huumori pitää Iiron tiellä. Myös konsertin spiikkien stand-up siilautuu väkisinkin osaksi musiikkia, koska se on erottamaton osa persoonaa.
Iiron suomalaisessa kalenterissa on iloa ja meuhkaamista, on romantiikan pauhua ja melankolian harmaita väristyksiä. Kaikkea niin paljon, että jää lopulta ihmettelemään: onkos meillä vuoden kulussa oikeasti tuommoinen tunneskaala käytettävissä? Hyvä meille!
