Orchestra Nazionale della Luna: There’s still life on earth

545
lukukertaa
Artwork: László Huszár / Greenroom.

2020 Budapest Music Centre Records BMC CD 288

1.There’s still life on earth (Ikonen)
2.Kääpikkäät (Ikonen)
3.Al Bahr (Ikonen)
4.Ecocracy (Hermia)
5.Melting poles (Ikonen & Hermia)
6.Myrkkysienikeitto (Ikonen)
7.Internal duality (Hermia)
8.Al Qamar (Hermia)
9.Prophètes (Ikonen)
10.Out of gravity (Hermia)
11.Cannon canon (Ikonen)
12.There’s still life on earth (Ikonen)

Manuel Hermia (saxophone, flute, bansuri), Kari Ikonen (piano, moog), Sébastien Boisseau (double bass), Teun Verbruggen (drums).

Recorded 6/2019 by Viktor Szabó at BMC Studio, Budapest
Mixed and mastered by Viktor Szabó
Project coordinator: György Wallner
Produced by László Göz
Label manager: Tamás Bognár

Arvio: 5 tähteä

 

Keikkojen vuossa moni hyvä ja erinomainenkin konsertti tuppaa vuosien kuluessa pikku hiljaa vaipumaan, tasoittumaan pinnan tasolle, unohtumaan ihan. Ja sitten on niitä muutamia, jotka muistaa hyvin vuosienkin päästä. Orchestra Nazionale della Lunan keikka Raahen Rantajatseilla kesällä 2017 on niitä ikimuistoisia, niin täynnä kollektiivista soittamisen riemua, ilkikurista huumoria ja nöyrästi musiikin palvelukseen asettuneiden virtuoositaitojen riemullisuutta keikka oli. Yksinkertaisesti unohtumaton kokemus!

Kuun kansallisorkesterin kakkoslevy on taltioitu Budapestissä pari vuotta Raahea myöhemmin, ja tuimassa iskussa ryhmä on edelleen. Sävellykset ovat Ikosen ja Hermian, että siinä mielessä kaverukset ovat johtohahmoja. Tekisi kuitenkin mieli lainata klasaripuolelta, ja nimittää Boisseausu ja Verbruggen kontrabasson ja rumpujen äänenjohtajiksi, niin tasavertaista on nyt nelinpeli.

Nelikon musiikissa on yksinkertaisesti loputtomiin ammennettavaa. Noin esimerkiksi Ikosen piano häivähtelee klassisimpressionistisesti, rähinöi ekspressionistista freejazzia, rakastaa melodioitaan huolella. Moog tuo keitokseen omat intergalaktiset näkymänsä, kuu taitaa olla Ikoselle vain valosaasteeton tähystysasema jonnekin kauemmas. Hermia on tunneilmaisussaan hyvin vahva fonisti, ja täydentää vielä puhdettaan vaikuttavasti huilulla ja bansuri-bambuhuilulla. Boisseau ja Verbruggen ovat yksi maailman parhaista rytmiryhmistä, ihan näin selkeästi ilmaistuna.

Kuun kansallisorkesterissa ihailen eniten maisemien moninaisuutta, uskaliasta liikkumista hankalissakin paikoissa, vaikuttavia muotoja ja kauniita valaistuksia. Millaisella herkkyydellä osataankaan maalata autereisia näkymiä, miten voimallisesti ja energisesti pannaan kaikki peliin tiukan paikan tullen. Svengistä ei tarvitse edes mainita, se on tyrmäävää kauttaaltaan tahtilajiseikkailuista huolimatta tai sitten niiden ansiosta. Melodiikka on hienoa ja herkkää, milloin ei äidy kimurantisti polveilevaksi koukutteluksi. Ylipäätään säveltäjien aivoitukset ja improvisatorinen vapaus löytävät toisensa nyt ihanteellisesti.

Myös kuussa on itä ja länsi, etelä ja pohjoinen. Kuun itäiset etnomusiikit ovat nyt erityisen innostavia, todisteeksi sopii kuunnella vaikka bansurin keskustelua niin pianon kuin mooginkin kanssa Al Qamar -kappaleessa. Ikosen kehittämä Maqiano-laite on upea keksintö, se nimittäin mahdollistaa arabihenkisessä musiikissa välttämättömien mikrointervallien soittamisen flyygelillä.

Vaihtoehtoisesti Luna-tutustumisen voi aloittaa murhaavalla Myrkkysienikeitolla. Ihan sama, jos nämä ensimmäiset maistiaiset eivät vie henkeä, ne houkuttavat väkisinkin pitempään tutkiskeluun. Kuun oudon kiehtovissa maisemissa riittää seikkailtavaa.