Joonas Widenius Trio: New nordik sagas
Rockadillo Records ZENCD 2173
1.Prologue
2.Blues Valhalla
3.Modern saga
4.Northern fandango
5.Interlude I (When people were happy)
6.Nemus tale
7.Rahko
8.Nyaqva
9.No soi Kaadiz
10.Interlude II (The nature will remain)
11.Jatulit
12.Raven drive
13.Interlude III
14.Epilogue (Te rain purifies us)
Music composed by Joonas Widenius. All arrangements by Joonas Widenius, Hannu Rantanen, Karo Sampela, Colin Bass.
Joonas Widenius (guitars, voices), Hannu Rantanen (bass), Karo Sampela (drums & perc)
+ 14: Teemu Viinikainen (guitar)
Produced by Colin Bass
Recorded 8/2019 at Varistoteles Studios
Engineered and mixed by Markku Veijonsuo & Joonas Widenius
Mastered by Minerva Pappi/Waudio Mastering
9: drums recorded in Madrid at Mo-Chuisle Studios
Prologina soivat Wideniuksen kitara ja ukkossamplet, välisoitot ovat Wideniuksen sooloimprovisaatioita ja epilogi taas kahden kitaristin, Wideniuksen ja Teemu Viinikaisen yhteinen improvisaatio. Lyhyet kappaleet jäsentävät tyylikkäästi albumin kokonaisuutta, ja ovat samalla keskittymisen ja rahoittumisen paikkoja. Wideniuksen soolokitaraa kuullaan myös Nemus-kappaleessa, mutta pääosassa albumilla on kuitenkin pitkäikäinen trio: Widenius, basisti Hannu Rantanen ja lyömäsoittaja Karo Sampela.
Kannen tummanpuhuvat bändikuvat antavat jo osviittaa, ja kappalelistan silmäily vahvistaa: vähän samaan henkeen kuin monet pohjoismaiset metalliyhtyeet, Widenius hakee inspiraatiota pohjoisen luonnosta ja taruista, Valhallasta asti. Ukkonen, metsä, pohjoisen joet, ylipäätään Lapin ihmiset ja luonto, muinaiset jättiläiset ja muut sadut. Vaikka Wideniuksen musiikilliset juuret ovat edelleen vahvasti flamenco-kitarassa, levyä tekisi mieli soittaa kokeeksi skandinaavisesta mytologiasta innostuneelle metallipäälle.
Flamenco-lähtökohtansa Widenius nostaa väkevimmin esille Andalusian pääkaupunki Cadizille omistetussa No soi Kaadiz -kappaleessa. Flamenco on kuitenkin jatkuvasti muuntuva ja uusia vaikutteita imevä taidemuoto, ja myös Wideniuksen tapauksessa juuri oman tyylin kehittäminen ja oman persoonan kautta soittaminen on se suurin vahvuus, samanlaista tyylisekoitusta ei voi olla missään. Perinteisen flamencon keskipisteestä katsottuna Widenius edustaa sekä pohjoista eksotiikkaa että progressiivista, vapaata henkeä.
Itse asiassa trio on seitsemän vuoden taipaleensa aikana kasvanut niin vahvaksi ja omaperäiseksi ääneksi, että se pystyisi ottamaan musiikkia mistä tahansa genrestä ja tekemään siitä omaansa. Nyt mennään Wideniuksen omilla sävellyksillä, mutta maistumia on heviriffien kuin bluesinkin maailmasta, ja Rahko-kappaleessa pikkupiru tanssi sambaa. Etelä-Amerikan musiikit ovat vaikuttaneet paljonkin flamencoon, mutta myös tämän levyn pohjoisen klangin luulisi tuoreempana virtauksena herättävän mielenkiintoa flamencon kotimaassakin.
”Mitä ne meistä ajattelevat” -aspektin voikin sitten samantien unohtaa, omat korvat riittävät todistamaan trion musiikin absoluuttisen hyvin toimivaksi. Levy on hienosti rakennettu, sen tunnelmien vaihtelut ovat dramaattisia ja tehokkaita. Levyn syvimmälle upottavat tunnelmat kuulen Nemus talen metsävaelluksella, mutta heti perään soivatkin paholaisen riffittelyt. Uusia pohjoisia tarinoita kuullaan, kun Jatulit soi Lapin kuulautta, Raven drivessa korppi yltyy shamanistiseen leuhotukseen, ja Pohjolan vastapainoksi ehditään piipahtaa Andalusiassakin.
Soolo- ja trioformaattien asettuminen levyllä lomittain ei tee kokonaisuudesta sekavaa, vaan kasvaa suureksi voimaksi. Widenius muovailee yksinään tunnelmia mestarillisesti, ja trio puolestaan soi kuin yhtenä miehenä, niin höyhenenkevyessä svengissä kuin siellä Valhalla-osastollakin.
